Näkymätön komitea nimellä kirjoittavan anonyymin kollektiivin uusi kirja Ystävillemme (ransk. À nos amis) julkaistiin syksyllä 2014 samanaikaisesti kahdeksalla kielellä neljällä eri mantereella. Teos jatkaa saman ryhmän vuonna 2007 julkaiseman Tulevan kapinan (ransk. L’insurrection Qui Vient) käymää keskustelua kapitalismin vastaisen liikkeen strategiasta.
Tuleva kapina herätti laajaa keskustelua sekä innosti ihmisiä toimimaan ympäri maailmaa. Teos sekoitti onnistuneesti eri maissa kehitettyjä kapinallisia suoran toiminnan käytäntöjä sekä popularisoitua ranskalaista ja italialaista antikapitalistista yhteiskuntateoriaa. Ranskassa välittömän taustan teokselle muodosti Pariisin vuoden 2005 lähiömellakat. Tuleva kapina keikkui Amazonin bestseller-listoilla ja teos käännettiin nopeasti useille eri kielille, muun muassa ruotsiksi ja suomeksi. Suomessa opiskelija-aktivistit pitivät kirjasta lukupiirejä ja anarkistit levittivät kirjan suomennosta netissä ja itse painettuna omakustanteena. Päivitetyn suomennoksen Tulevasta kapinasta voi itse tulostaa tai ladata koneelle täältä.
Kapinat ovat vihdoinkin tulleet
Näkymättömän komitean uutta kirjaa ei voi lukea vertaamatta sitä Tulevaan kapinaan. Tuleva kapina alkaa suurin piirtein kaiken negaatiolla. Nykyiseen tilanteeseen ei ole olemassa yhteiskunnallista ratkaisua tai edes yhteistä kieltä ilmaisemaan minkäänlaista jaettua kokemusta. Ystävillemme-kirjan esipuheessa todetaan, että tilanne on muuttunut huomattavasti ja siten myös analyysia ja taktiikoita on päivitettävä.
Vuonna 2007 kollektiivi haikaili tulevan kapinan perään, mutta harva osasi ennusta kuinka lähellä ympäri maailmaa puhjenneet kapinat ja kansannousut olivat: joulukuun 2008 kansannousu Kreikassa, Iranin hallituksen vastainen kuohunta (jonka tukahduttamiseen Iranin hallitus käytti Nokialta ostettujen telepalveluiden mahdollistamia valvontasovelluksia), Vuoden 2010 lopussa Tunisiasta alkanut moniin maihin levinnyt arabikeväänä tunnettu kansannousujen sarja, Egyptin Tahrir-aukion vallannut ja diktatuurin kaatanut liikehdintä, yleislakot ja Indignados-liike Kataloniassa ja Espanjassa, Englantia vuonna 2011 vavisuttaneet suurmellakat, Occupy-liike Yhdysvalloissa, kurdien ja heidän liittolaistensa vuonna 2012 aloittamat itsehallintopyrkimykset Rojavan alueella, Gezi-puiston valtauksesta Taksim-aukiolle levinnyt kapina Turkissa kesällä 2013, Yhdysvaltojen Fergusonista vuoden 2014 lopulla alkanut ja sittemmin eri osavaltioihin levinneet poliisin vastaiset protestit ja mellakat ja niin edelleen. Ystävillemme-kirjan johdantoluvun mukaisesti kapinat ovat vihdoinkin tulleet.
Kapinat ovat tulleet, vallankumous ei
Näkymätön komitea nimeää nykyhetken kapinoiden aikakaudeksi. Samaan hengenvetoon todetaan, että vallankumoukselliset ovat epäonnistuneet toistuvien kapinoiden ja kansannousujen muuttamisessa vallankumoukseksi. Kirjan alkupuolella analysoidaan erityisesti poliisin murhaaman Alexandros Grigoropoulosin kuolemasta joulukuussa 2008 alkanutta kansannousua ja sen jälkeistä yhteiskunnallista liikehdintää Kreikassa. Kirjoittajien mukaan Kreikan kapinoiden tukahduttaminen oli malliesimerkki nykyaikaisesta urbaanista kapinantorjunnasta.
Pamflettityylin mukaisesti Näkymätön komitea ei edelleenkään käytä kirjassaan lähteitä. Teoreettiset esikuvat ovat selkeitä, jos on vähääkään tutustunut ranskalaiseen ja italialaiseen antikapitalistiseen yhteiskuntateoriaan. Tällä kertaa muutamat tärkeät vaikuttajat, kuten Michel Foucault ja Gilles Deleuze, esiintyvät kuitenkin jo nimellä. Ystävillemme tuokin rakenteeltaan mieleen Deleuzen ja Félix Guattarin kirjan Tuhat tasankoa (ransk. Mille plateaux), sillä eri luvuissa käsitellään hyvin erilaisia aiheita kuten kybernetiikan kehitystä, radikaalin ja pasifistin hahmojen ongelmaa, eskatologiaa, Kreikan vuoden 2010 velkakriisiä, länsimaista metafysiikka ja niin edelleen. Kirjan on sommiteltu niin, että eri lukuja voi lukea missä järjestyksessä haluaa.
Yksi mielenkiintoisimmista kohdista on analyysi niin sanotusta Kreikan kriisistä ja siitä miksei maailmanlaajuisesti isosta antiautoritaarisesta miljööstä huolimatta Kreikassa olla kyetty vastaamaan uusliberalistiseen hyökkäykseen. Uusliberalismin keskeisiin teoreetikoihin kuuluvan Milton Friedmanin opetuksia mukaillen Kreikassa on käynnissä yhteiskunnan hallittu muuttaminen pääomalle myönteiseen suuntaan, eikä jokin vahingossa syntynyt hallitsematon talouskriisi. Ensimmäistä kertaa Euroopan maassa toteutetussa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ”rakennesopeutusohjelmassa” on kyse uusliberalismin laboratoriokokeesta, jonka tarkoitus on selvittää kuinka paljon eurooppalaista maata voi ”sopeuttaa” eli heikentää ihmisten elinolosuhteita ilman täyden kansannousun puhkeamista.
Miten nopeasti IMF:n rakennesopeutusohjelmia aletaan Kreikan kokeilun jälkeen soveltaa muissa Euroopan maissa? Vaikka Suomi on saanut varoituksen kansainvälisiltä sijoittajilta, IMF:n, Euroopan komission ja Euroopan keskuspankn muodostama Troikka ei ole toistaiseksi alkanut pakottaa Suomea ”Kreikan tielle”. Suomessa on kuitenkin jo vuosikymmeniä toteutettu hiljattaista ja jatkuvasti laajenevaa uusliberalisaatiota erilaisten instituutioiden, kuten Elinkeinoelämän keskusliiton ja Euroopan rahaliiton toimesta. Juha Sipilän johtama hallitus kutsuu perustarpeista leikkaavaa hyökkäävää politiikkaa kaunistellen ”pakollisiksi uudistuksiksi”.
Filosofisemmalla tasolla kapitalismin toistuvien kriisien sijaan aikamme todellinen katastrofi on Näkymättömän komitean mukaan eksistentiaalinen ja metafyysinen. Tämä tiivistyy länsimaisen ajattelun ytimessä olevaan ajatukseen luontoa hallitsevasta miehestä, jonka kaikki teknologiset yritykset hallita luontoa ovat johtaneet entistä hauraampaan teknologiseen riippuvuuteen ympäristöstä ja kohti kiihtyvää ekologista katastrofia. Länsimaisen metafysiikan hylkäämiseen Näkymätön komitea löytää inspiraatiota muun muassa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneista alkuperäisväestön kansannousuista Keski- ja Etelä-Amerikassa. Esimerkeiksi paikallisen ja maailmanlaajuisen vastakkainasettelun ylittävästä voimasta nostetaan aymaroiden kapina Boliviassa vuonna 2003 ja zapatistien vuonna 1994 Meksikon Chiapasin osavaltiossa alkanut ja edelleen jatkuva kansannousu.
Nykyistä maailmanlaajuista kapitalismia määrittää kriisien sarjasta muodostuva jatkuva poikkeustila. Hallinnan jatkuva mukautuminen vastarinnasta syntyviin uusiin olosuhteisiin ja tämän analyysi muodostavat yhden Näkymättömän komitean analyysin punaisista langoista. Tunnetussa kirjoituksessaan kontrolliyhteiskunnista Deleuze analysoi yhteiskunnallisen hallinnan muuntautuvan yhä enemmän perinteisestä kurivallasta kohti koko yhteiskuntaan lävistävää moninkertaista kontrollia. Ranskalaisten jälkistrukturalistien abstraktista vallan analyysista poiketen Näkymätön komitea ehdotti jo Tulevassa kapinassa, että valta manifestoituu ihmisten rakentamassa fyysisessä infrastruktuurissa. Kapitalististen metropolien riippuvuus herkästä infrastruktuurista tekee niistä heikkoja hyökkäyksille ja toistuvat kriisit ovat oikea hetki iskeä tätä fyysista infrastruktuuria vastaan. Pääoman liikkeiden fyysinen katkaisu tai blokkaus nostetaan yhdeksi vastarinnan keskeisistä taktiikoista, jota onkin sovellettu esimerkiksi vuonna 2011 Yhdysvalloissa Oaklandin yleislakossa ja vuonna 2012 Kanadassa valtavaksi paisuneessa opiskelijalakossa.
Näkymättömän komitea poimii ehdottamaansa taktiikkaan vaikutteita anarkistiliikkeen piirissä kehitetyistä kapinallisista käytännöistä Keski- ja Etelä-Euroopan, Pohjois-Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa. Anarkistien ajatus jatkuvasta ja helposti uusinnettavasta hyökkäyksestä yhdistyy autonomistiseen analyysiin, jonka mukaan palkkatyösuhde tuotetaan kaikkialla yhteiskunnassa ja siksi sitä vastaan kapinoidaan kaikkialla. Kaikkien vallankumouksellisten liikkeiden on kehitettävä vaihtoehtoisia instituutioita luodakseen varteenotettavia vaihtoehto nykyjärjestelmälle. Näkymätön komitea kehottaakin ihmisiä opettelemaan pitämään huolta itsestään ja toisistaan. Käytännössä tämä tarkoittaa elintärkeiden ammattien opettelemista nykyisissä instituutioissa, ja näiden taitojen käyttämistä ei-kapitalistisen elämänmuodon rakentamiseen. Tällaisia tärkeitä aloja ovat esimerkiksi ruoan- ja energiantuotanto, hoitajien ja lääkärien palvelut ja niin edelleen. On toisin sanoen rakennettava pienempiä, hajautettuja, horisontaalisia ja autonomisia versioita nykyisistä instituutioista.
Omnia sunt communia
Uusista ei-kapitalistisista elämänmuodoista Näkymätön komitea käyttää käsitettä kommuuni. Kommuunilla tarkoitetaan yleisemmin yhteisen voiman kasvattamista. Tulevassa kapinassa esitelty käsite viittaa myös Pariisin kommuunin, sen keskiaikaisiin edeltäjiin ja uusiin tulemisiin. Yksi viime aikainen esimerkki on Oaklandin kommuuni Yhdysvalloissa. Kommuunit pyrkivät laadulliseen muutoksen ihmisten välisissä suhteissa ja maailmassaolossa. Situationistisen internationaalin pyrkimyksiä mukaillen kommuunissa on kyse arjen ja poliittisen toiminnan välisen vastakkainasettelun ylittämisestä muuttamalla elinympäristöämme vastaaamaan omia tarpeitamme ja halujamme. Näkymättömälle komitealle järjestäytyminen ei merkitse sitä, että kaikki liittyvät heidän paikallisosastoon tai ylipäänsä samaan kollektiviiin. Järjestäytyminen tarkoittaa yhteisen näkemyksen jakamista ja työskentelemistä sen eteen eri tahoilla. Kirjan toiseksi viimeinen luku on nimetty Thomas Müntzerin tunnetuksi tekemän omnia sunt communia lauseen mukaan, joka tarkoittaa vapaasti käännettynä kaiken (omaisuuden) olevan kaikkien yhteistä. Ruotsissa Förbundet Allt åt alla tiivistää tämän vielä lyhyempään, kaikki kaikille.
Ystävillemme-teosta kuvaa parhaiten sanat runsas ja rönsyilevä. Vallankumous edellyttää monenlaisia ajatuksia ja käytäntöjä sekä toimimista tässä ja nyt. Ystäviemme panos maailmanlaajuiseen keskusteluun luo jaettua käsitystä aikakautemme kamppailuista.
Sami Salmela
Lue myös Toimitukseen käännetty Ystävillemme-teoksen neljäs luku:
Näkymätön komitea: Fuck of Google
Toimitus 