Yliopisto on tehdas, poltetaan se!

Kuulemme kaikkialla ihmisten sanovan ”yliopisto on tehdas”. Joskus tämä sanotaan halveksuvasti syyttäen ja joskus taas kovaan ääneen koko maailmalle julistaen. ”Ei sen näin pitänyt mennä. Aikoinaan yliopistot olivat puhtaasti oppimista ja tutkimista varten palvellen koko yhteiskuntaa, kunnes uusliberalismi ja kapitalismi pilasivat kaiken.” Usein tätä seuraa vaatimus ”sulkea se”, sillä katkaisemalla tuotannon voimme pitää yliopistoa panttivankina vaatiaksemme muutoksia. Joskus ihmiset huutavat ”yliopisto ei ole tehdas!” Aivan kun tekeillä olevat uudistukset olisivat käännekohta, jonka pysäyttämällä yliopisto pysyisi puhtaana ja tahrattomana.

Kumpikaan näistä harhaluuloista ei pidä paikkansa, mutta on olemassa kolmaskin näkemys. Katsomalla pintaa syvemmälle löydämme usein ylenkatsotun ja silti itsestään selvän tosiasian: yliopisto on tehdas, ja sitä se on aina ollutkin! Yliopisto ei ole koskaan ollut yhteiskuntaa kehittävä puhtaasti akateemisten tai intellektuellien pyrkimysten pesä, jota hävyttömän materiaaliset pyrkimykset eivät muka olisi tahranneet. Sen sijaan yliopisto on aina ollut eliitin tukikohta, joka on tuottanut yläluokalle tärkeää tietoa, jolla vahvistaa kuristusotetta kotimaan työväenluokasta ja verisesti murhaamalla hankituista siirtomaista.

Yliopisto tuottaa virkamiehet, johdon ja omistajat, sekä varustaa heidät tiedolla, jota he tarvitsevat hallitakseen rautaisella otteella ja oikeuttaakseen toimintansa sekä itselleen että murskaamilleen ihmisille. Yliopisto luo teollisuudesta riiston paikan ja tehostaa prosessia, jolla ihmisiä riistetään. Sellaista tietoa ei tuoteta, joka ei olisi jo aidattua, varastettua ja myrkytettyä. Tämä tapahtuu riippumatta siitä, että tiedolla olisi potentiaalia rikastuttaa meidän kaikkien elämää. Kaikkialla tuotetaan syvästi velkaantuneita työläisiä, jotta he olisivat pelokkaita ja ottaisivat minkä tahansa työn vastaan ollen siitä vielä kiitollisia. Ihmisille vakuutetaan, että pitämällä katseet alhaalla ja myllynkivet kaulassa he pääsevät tekemään sitä mitä rakastavat. Todellisuudessa ne harvat, jotka jostain syystä pääsevät todella toteuttamaan unelmiaan, eivät enää hymyile, sillä heitä painaa velka ja saavutetun aseman menettämisen pelko. Näin unelmista tulee painajaisia ja määrätietoinen toiminta muuttuu elävien kuolleiden laahustukseksi.

Voi vaikuttaa siltä, että olisi parempi olla menemättä yliopistoon. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa. Törmäämme joka tapauksessa tähän ansaan, vaikkemme astuisikaan jalallamme yliopiston teollisen oppimisen käytäville. Jos et hanki tuota pyhää tietämyksen osoittavaa paperia, velkaloukkua ja velan pelkoa, olet arvoltasi huomattavasti vähäisempi ihminen. Vähempiarvoisina ihmisenä et tietenkään voi koskaan ymmärtää tai työskennellä tarpeeksi hyvin, jotta voisit kunnolla ymmärtää ja osallistua yhteiskuntaan sekä tulla siksi palkituksi ”hyvällä työllä”. On siis tyydyttävä mihin tahansa tähteisiin, joita työmarkkinat meille tarjoavat, ja oltava vähemmän itsekkäitä, kun emme saa mitään.

Näistä syistä pelkkä yliopistotehtaan tuotannon lakkauttaminen ei riitä, sille sen mukanaan tuomat uudistukset tekevät tehtaasta ainoastaan hetkellisesti mukavamman paikan, kunnes reformit vähitellen kuihtuvat pois. Emme tarkoita, etteivät reformit auttaisi lainkaan, mutta pitkässä juoksussa ne epäonnistuvat eivätkä koskaan riitä. Emme myöskään tarkoita, että lisäajan ostaminen tai tilapäinen helpotus ei olisi arvokasta. Joillekin ne luovat tilaa hengittää ja estävät tukehtumisen, mutta ne eivät koskaan tule riittämään. Jos ei kerran ole olemassa yliopistojen kadotettua kulta-aikaa, mitä on tehtävä? Poltetaan se! Tuhoamisen tarkoitus ei ole pelkästään uuden saneeratun yliopistotehtaan rakentaminen, vaan lukemattomia ihmishenkiä vaatineiden rakenteiden polttaminen maan tasalle. Jotain arvokasta voidaan rakentaa vasta kun menneisyyden epäonnistumiset on poltettu pois tieltä. Sorron lisäämisen sijaan haluamme vapauttavaa opetusta, jossa tietäminen ei synny aitaamalla tietoa muilta vaan hyödyttämällä kaikkia. Opiskelua, joka todella opettaa eikä luo byrokraattien rattaisiin sopivia pelokkaita työläisiä.

Aivan kuten yliopistotehtaiden olemassaolo ja tarkoitus on erottamaton osa kapitalismin toimintaa, on taistelu niitä vastaan erottamaton taistelusta kapitalismia vastaan. Niinpä opiskelijan ja työläisen kamppailut ovat toisistaan erottamattomia, sillä mitä muuta opiskelijat ovat kuin työläisiä, jotka on huiputettu maksamaan omasta koulutuksestaan ja olemaan vielä siitä kiitollisia? Mitä muuta opiskelu on kuin työskentelyä, jonka päämäärä on tehdä itsestään parempi työläinen? Jopa tästä huolimatta opiskelijat työskentelevät palkkatöissä elättääkseen itsensä, palkattomissa akateemisissa töissä, joita ilman tehdas ei pysyisi käynnissä, tai tehden jatkuvasti läsnä olevaa, mutta alati tunnustamatonta yhteiskunnallisesti uusintavaa työtä. Työläiset ovat työvoimastaan vieraantuneita, mutta samoin ovat opiskelijat tiedostaan vieraantuneita, työläiset tiedostaan vieraantuneita ja opiskelijat työstään vieraantuneita.

Jos siis haluamme onnistua luomaan koulutuksesta sellaista kuin haluamme sen olevan, meidän on taisteltava paljosta muustakin kuin pelkästä koulutuksesta ja jostain paljon yliopistotehdasta paremmasta. Syöpä nimeltä yliopistotehdas on ainoastaan oire ja siihen ei ole olemassa helppoa lääkettä.

Opiskelijana sinulla on suurempi vapaus ajankäyttöösi kuin suurimmalla osalla työläisistä, sillä deadlineista ja rekistereistä huolimatta pomo ei hengitä niskaasi. Palkkaasi ei voida vähentää, sillä et saa palkkaa työstäsi vaan olet ennemminkin luvannut itse maksaa kunniasta myydä työvoimaasi myöhemmin ja elää siihen asti velassa. Kaikki tämä on olemassa koska työsi on hävinnyt. Vaikka tämä satuttaa sinua, se antaa enemmän vapautta hyökätä sitä vastaan mikä tappaa meidät kaikki. Käytä siis aikasi yliopistotehtaalla harjoittelemalla miten taistella sen sijaan, että käyttäisit aikasi tehdäksesi uuden version itsestäsi, joka on täydellisen tottelevainen ja tähteistä kiitollinen työläinen. Käytä hyväksesi työtä varten käyttöösi annettuja resursseja ja käännä ne johtajia vastaan. Ota esimerkiksi politiikkaa, kemiaa, biologiaa, fysiikkaa ja sotilasteoriaa käsitteleviä lehtiä, joista suurinta osaa ihmiset eivät koskaan näe, ja pakkolunasta ne. Tämä ei koske ainoastaan työläisiä vaan kaikkia työntekijöitä yliopistotehtaassa; varasta työvoimasi takaisin! Osallistu yliopistojen taisteluihin, jotka auttavat luomaan perustan, joka tuhoaa toisiinsa liittyvät ja toisistaan riippuvat sorron muodot, joiden oire yliopistotehdas ainoastaan on. Viimeisenä, älä koskaan unohda olevasi myös työläinen. Jotta meillä olisi mitään toivoa, on kaikkien työläisten ja muiden, joiden pääsy tuotantovälineisiin on evätty, seistävä yhteisessä rintamassa omistavaa luokkaa vastaan, kamppailun yhdistämänä. Muista aina, että tarkoitus ei ole saada aikaan reformeja vaan luoda jotain kokonaan uutta, jossa tieto on yhteistä ja kaikilla on pääsy materiaalisiin ja intellektuaalisiin tuotantovälineisiin.

Yliopisto on tehdas, polta se! Yhteiskunta on tehdas, polta se! Rakennetaan parempi sen tilalle.

Toni Belly (Plan C Birmingham)

Kirjoitus on käännetty englanninkielisestä tekstistä The university is a factory, burn it down!, joka on julkaistu alun perin Plan C -ryhmän nettisivuilla 5. toukokuuta 2015. Plan C on organisaatio, joka koostuu työpaikoillaan ja yhteisöissään poliittisesti aktiivisista ihmisistä. Sen jäsenet työskentelevät toisia tukeakseen, yhteisiä kamppailuja vahvistaakseen ja ajatellakseen strategisesti.