Turkin pääministeri Ahmet Davutoğlu ja ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu vierailevat tänään Suomessa pääministeri Juha Sipilän kutsusta. Suomeen saapuvat Turkin ministerit ovat maata itsevaltaisesti johtavan presidentti Recep Tayyip Erdoğanin Adalet ve Kalkınma Partisi eli AKP-puolueesta (suom. Oikeus ja kehitys). Vierailupäivänä Yle:n Aamu-tv:ssä puhunut Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alaranta kuvaili Turkin poliittista tilannetta:
”Monessa mielessä ihmisoikeudet ovat ehkä huonoimmassa tilassa kuin koskaan tässä viimeisten vuosikymmenten aikana. Meillä on käytännössä yksipuoluevalta, presidentti joka hallitsee ohi perustuslain.”
Turkissa sorretaan väkivaltaisesti kurdeja ja muita vähemmistöjä, joukkomurhataan siviilejä, sensuroidaan jatkuvasti lehdistöä ja sosiaalista mediaa sekä ammutaan rajaviranomaisten toimesta pakolaislapsia rajalle. Turkin 2000-luvun puolessa välissä aloittamat jäsenyysneuvottelut Euroopan Unionin kanssa tyssäsivät pian ihmisoikeuksien puutteeseen. Vuoden 2015 lopulla EU aloitti neuvottelut Turkin kanssa rajoittaakseen ihmisten jo ennestään tiukasti kontrolloitua liikkumista Euroopassa.
Kurdit ovat kärsineet järjestelmällisestä vainosta vuodesta 1923 lähtien, jolloin Turkin tasavalta perustettiin. Turkin kansallisvaltion perustamista edelsi armenialaisten kansanmurha, jota valtion viranomaiset kieltäytyvät edelleen tunnustamasta. Kansallisvaltiollisen ajattelun mukaisesti Mustafa Kemal Ataturk halusi luoda modernin valtion ”yksi kansa, yksi valtio”-periaatteella. Muita alueen lukuisista vähemmistöistä alettiin järjestelmällisesti sortaa. Miljoonat kurdit ovat kärsineet Turkin valtion väkivaltaisesta yhdenmukaistamispolitiikasta, jonka seurauksena kurdien olemassaoloa ei mainita nimeltä virallisissa yhteyksissä, he eivät saa käyttää omaa kieltään eivätkä ilmaista omaa kulttuuriaan julkisesti.
Sorrettu kurdivähemmistö on Turkin valtion perustamisesta lähtien kapinoinut varsinkin Kaakkois-Turkin kurdienemmistöisillä alueilla, joka tunnetaan kurdien keskuudessa nimellä Bakur (Pohjoinen). Nimi viittaa Pohjois-Kurdistaniin, mitä nimeä Turkin valtio kieltäytyy käyttämästä. 1960-luvulla alkoi kehittyä niin kutsuttu moderni kurdien vastarintaliike. Vuosikymmenien kamppailun jälkeen ollaan nykytilanteessa, jossa Turkin armeija jälleen lähetti vuoden 2015 lopulla tuhansia poliiseja, erikoisjoukkoja ja sotilaita eristämään kurdikaupunkeja Bakurissa. Valtio on iskenyt erityisesti alueille, jossa kurdipuolue HDP sai jopa yli 90% äänienemmistön ja uhmasi näin AKP-puolueen yksinvaltaa. Turkin vanhoillinen ja nationalistinen valtionjohto ja varsinkin maan presidentti ei voi sietää kurdipuolueen ylittäneen parlamenttiin tarvittavan 10% äänikynnyksen. Turkin valtion hyökkäyksen edessä kurdit eivät ole voineet tehdä muuta kuin käydä aseelliseen itsepuolustukseen omilla alueillaan. Bakur julistautui itsepuolustuksena autonomiseksi alueeksi vuoden 2015 lopulla. Jo paljon ennen autonomian julistamista Turkin valtio oli enenevissä määrin julistanut eri kaupunkeihin ulkonaliikkumiskieltoja elokuusta 2015 lähtien, mikä on johtanut satojen siviilien kuolemiin lapsista vanhuksiin. Turkin valtion sotaisa toiminta maan Kaakkois-osissa on ajanut satoja tuhansia ihmisiä maan sisäisiksi pakolaisiksi. Kurdeja näin kohtelevan ja pakolaisia rajalle ampuvan maanko pitäisi huolehtia myös EU:n sinne dumppaavista siirtolaisista?
Turkin nykyinen presidentti ja yhä yksinvaltaisemmin maata johtava Recep Tayyip Erdoğan käy henkilökohtaista ristiretkeään kurdeja sekä kaikkia muita vastaan, jotka muodostavat opposition hänen suunnitelmalleen vahvistaa omaa valtaansa. Erdoğan ajaa islamistista ja uusliberalistista politiikkaa, jonka tavoitteena on ottomaanivaltakunnan uudelleenperustaminen. Ensin Istanbulin pormestarina, sitten pääministerinä ja lopulta presidenttinä Erdoğan on pyrkinyt keskittämään vallan itselleen muun muassa ottamalla haltuun kilpailevan islamistisen ryhmän omistaman sanomalehden ja sensuroimalla sosiaalista mediaa. Kaksi kertaa vuodessa julkaistavan Twitterin virallisen läpinäkyvyysraportin mukaan Turkki sensuroi Twitteriä eniten maailmassa, eikä yksikään muu maa ole edes lähellä ykkössijaa. Vuoden 2014 alussa Turkin valtio esti väliaikaisesti Twitterin käytön koko maassa, kun Erdoğan oli keskellä suurta korruptioskandaalia.
Miksi Suomen poliittinen johto pääministeriä, presidenttiä, eduskunnan puhemiestä ja ulkoministeriä myöten tapaa tänään Turkin pää- ja ulkoministerin? Valtioneuvoston tiedotteen mukaan:
”Pääministerit keskustelevat tapaamisessaan muun muassa maiden kahdenvälisistä suhteista, ajankohtaisesta muuttoliiketilanteesta sekä EU:n ja Turkin suhteista. Pääministerit käsittelevät myös muita ajankohtaisia, kansainvälisiä kysymyksiä kuten Turkin lähialueiden tilannetta. Lisäksi pääministerit pitävät avauspuheenvuorot Finpron järjestämässä suomalaisten ja turkkilaisten elinkeinoelämän edustajien tapaamisessa.
Vierailunsa aikana pääministeri Davutoğlu tapaa myös tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja eduskunnan puhemies Maria Lohelan. Lisäksi pääministeri Davutoğlun ohjelmassa on yhteistapaaminen aiemmin tiivistä Turkki-yhteistyötä tehneiden presidentti Martti Ahtisaaren, elinkeinoministeri Olli Rehnin ja kansanedustaja Matti Vanhasen kanssa.
Turkin pääministerin seurueessa Suomeen saapuu myös muun muassa ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu, joka tapaa vierailupäivän aikana ulkoministeri Timo Soinin.”
Tiedotteen voisi tiivistää lyhyemmäksi: raha ja valta käyvät dialogia. Suomen ja Turkin välisen kaupan edistämisen lisäksi päättäjiä puhuttaa EU:n kontrollijärjestelmien kyky hallinnoida Turkin kautta muualle Eurooppaan tulevia siirtolaisia. YK pitää EU:n ja Turkin välistä sopimusta siirtolaisten käännyttämisestä Euroopasta Turkkiin laittomana ja tämän lisäksi suurin piirtein kaikki maailman ihmisoikeusjärjestöt kritisoivat sopimusta. Myös pakolaisjärjestöt Suomessa ovat ilmoittaneet pitävänsä sopimusta YK:n kansainvälisen pakolaissopimuksen vastaisena. Tämä ei häiritse sen enempää Turkkia kuin Suomessa oikeistolaista luokkapolitiikkaa tekevää Sipilän hallitusta. Päivän päätteeksi pääministerit Davutoğlu ja Sipilä osallistuvat Finpron järjestämään suomalaisten ja turkkilaisten talouselämän edustajien seminaariin. Köyhien ja siirtolaisten kyykytys on entistäkin enemmän yhtenäinen tapa hallita ihmisiä koko Euroopassa Helsingistä Istanbuliin.
Suomi ei ole maa, jossa vähemmistöjä ammuttaisiin, mutta sorretaan muilla tavoin. Suomi ei ole allekirjoittanut saamelaisten vuosikausia jatkuneesta kamppailusta huolimatta alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistavaa ILO 169-sopimusta. Suomessa ei ammuta pakolaisia rajalle vielä, mutta Suomi toimittaa aseita Turkkiin missä tehdään näin ja tämän lisäksi esimerkiksi poltetaan ihmisiä elävältä kellareihin. Katja Vuori kirjoittaa Suomen aseviennistä ihmisoikeuksia polkeviin maihin:
”Ihmisoikeuskysymykset eivät ole asekauppiaalla päällimmäisenä mielessä. Vuoden 2012 Economist Intelligence Unit’s Democracy indeksin mukaan maailman 51 autoritaariseksi luokitellusta hallituksesta 43 hankki aseita Euroopasta. Ihmisoikeusloukkauksista tunnettu, Jemeniä tällä hetkellä voimallisesti pommittavan liittouman johtaja Saudi-Arabia on EU-maiden asevientitilastossa toisena. Saudi-Arabia on noussut maailman suurimmaksi asetuojaksi.
Suomi on tässä asiassa tukevasti EU-linjassa. SaferGlobe tutkimusverkoston raportin mukaan Suomen tärkein asekauppakumppani vuonna 2014 oli Ruotsi, mutta toiselta sijalta löytyy Saudi-Arabia ja sen jälkeen Arabiemiirikunnat ja Turkki.”
Jos jopa Amnestyn kaltainen äärimmäisen maltillinen kansalaisjärjestö vaatii Suomen poliitikkoja nostamaan Turkin ihmisoikeusrikkomukset esiin valtiovierailun yhteydessä, kertoo se jo itsessään maan hälyttävästä tilanteesta:
”Turkin ja EU:n solmima pakolaissopimus on inhimillisesti ja laillisesti hyvin kyseenalainen, sillä Turkki ei ole millään mittapuulla turvallinen maa pakolaisille. Tästä saatiin todisteita jälleen viime viikolla, kun paljastimme Turkin palauttaneen jopa tuhansia syyrialaisia takaisin Syyriaan. EU:n palauttamat sotaa ja ihmisoikeusloukkauksia paenneet ihmiset ovat näin ollen todellisessa vaarassa joutua lähetetyiksi takaisin sota-alueille kansainvälisen oikeuden sitovan palautuskiellon vastaisesti. Palautettujen joukossa on ollut jopa pieniä lapsia.
Siitä huolimatta EU ja Suomi sen mukana ovat jatkaneet itsepäisesti pakolaissopimuksen eteenpäin viemistä. Ensimmäiset joukkopalautukset Kreikasta Turkkiin alkoivat maanantaina.
”Suomen valtiojohto on myös osaltaan vastuussa tästä häpeällisestä, pakolaisten oikeuksia polkevasta sopimuksesta, joten heidän on pyrittävä korjaamaan edes sen räikeimmät ongelmat. Suomalaispoliitikkojen on vähintään painostettava Turkkia kunnioittamaan pakolaisten ihmisoikeuksia”, Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.”
Suomalaisten poliitikkojen mielistelevä asenne sensuuria, sortoa ja väkivaltaa järjestelmällisesti ihmisten hiljentämiseksi käyttävän valtion valtiojohdon edessä kertoo kenen joukoissa poliitikot seisovat. Poliitikkojen pokkurointi kertoo myös, että rajojaan inhimillisen hädän ja kärsimyksen edessä kiinni sulkeneella Suomen valtiolla on muiden EU-maiden tapaan yhteisiä intressejä Turkin suhteen. Piikkilankaa, muureja ja leirejä ympäri Eurooppaa pystyttävät poliitikot ulkoistavat Turkille pakolaisten kontrollia.
Vierailu kertoo millaisessa kansainvälisessä seurassa Suomen valtion johto viihtyy. Sipilän hallituksen tekemä uusliberalistinen leikkauspolitiikka sopii yksi yhteen AKP:n ajaman Turkin talouden läpikotaisen uusliberalisoimisen kanssa. Perussuomalaiset kuuluvat samaan kansainväliseen konservatiivien koalitioon AKP:n kanssa. Soini tapaa Turkin ulkoministerin, islamistista politiikkaa ajavan AKP:n Mevlüt Çavuşoğlun. Nato-jäsenyyttä avoimesti kannattava Kokoomuksen Sauli Niinistö tapaa varmasti mielellään Yhdysvaltojen jälkeen maailman suurinta Nato-armeijaa ylläpitävän Turkin valtion johtoa. Kokoomuksen oikeistolainen ja nationalistinen ”koti, uskonto isänmaa” iskulause löytää vastineensa AKP:n patriarkaalisesta, islamistisesta ja nationalistisesta linjasta. Nato-jäsenyyden kannattajien kannattaisi miettiä, että ”Jos Nato on demokratian ja ihmisoikeuksien turva, miksi se on nyt pelastamassa Islamilaisen valtion, ja siten turvaamassa jatkoa sen järjestämälle orjakaupalle ja kansanmurhille? Haluatteko todellakin olla osa tätä projektia?” Yksi Turkin ja Suomen konservatiivista poliittista johtoa yhdistävä piirre on naisviha. Presidentti Erdoğan sanoo medialle suoraan pitävänsä naisia miehiä alempiarvoisina, mutta Sipilän hallitus taas poisti vähin äänin tasa-arvon tavoittelun hallitusohjelmasta ja alkoi tehdä ensimmäisenä vuonnaan matalapalkkaisille ja naisvaltaisille aloille kohdistuvaa kurituspolitiikkaa.
Turkin ja EU sopimus ihmisten mielivaltaisista pakkosiirroista ympäri Välimerta on yksi 2000-luvun häpeällisimpiä poliittisia tekoja. Suomen hallituksen osallistumista tällaiseen kansainvälisiin hallintaoperaatioihin tulee vastustaa paikallisesti ja sopimusten täytäntöönpano on pysäytettävä välittömästi.
Sami Salmela
Aiheeseen liittyen katso myös:
Toimitus 