Tänään 19. heinäkuuta 2017 tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Rojavan vallankumous alkoi Pohjois-Syyriassa. Toimituksessa on julkaistu kahden viime vuoden aikana useampi Rojavan vallankumousta taustoittavan artikkeli. Linkit näihin kirjoituksiin löydät tämän tekstit lopusta. Julkaisemme Rojavan vallankumouksen vuosipäivän kunniaksi yhdysvaltalaisen NYC Rojava Solidarity -ryhmän kirjoituksen vallankumouksellisesta solidaarisuudesta. Kauan eläköön vallankumouksellinen solidaarisuus ja Rojavan vallankumous!
Rojavan vallankumouksen ja sen poliittisten käytäntöjen menestys tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden kansainvälisille vallankumouksellisille, sellaisen mistä monet meistä eivät edes tienneet voivansa toivoa tapahtuvan elämämme aikana. Tämä mahdollisuus ei ole ainoastaan antanut voimaa sortoa vastaan taistelevat ihmiset ympäri maailmaa, vaan se on myös nostanut esiin tärkeän kysymyksen: miten vallankumoukselliset omissa kaupungeissaan suhtautuvat siihen. Me, Rojava Solidarity NYC, haluamme tehdä ehdotuksen.
Rojava, autonominen alue Pohjois-Syyriassa, 2000-luvun laajin vallankumouksellinen alue, on tuonut anarkistiset ja kommunistiset ajatukset poliittisen keskustelun etualalle sekä osaksi sotkuisen arjen käytäntöjä. Vallankumouksen poliittinen perusta, demokraattinen konfederalismi, on yhdistelmä anarkistisia, kommunistisia ja feministisiä käytäntöjä. Se kohdistaa huomionsa ekologiaan ja perustuu vahvasti kurdien vapautusliikkeeseen. Rojava on taistellut selviytymisestä Daeshia (ISIS) vastaan, hyläten samanaikaisesti valtion muodostamisen ja laittanut käytäntöön hajautetun itsehallinnon.
Rojavan menestyksestä oppiminen
Vallankumouksellisille, joilla ei ole ollut mahdollisuutta todistaa niin laajamittaisia vallankumouksellisia saavutuksia kuin Rojavassa, kyseessä on kehitys mitä monet pitivät mahdottomana elinaikanaan. Historialliset vallankumoukset tilanteet Espanjasta Ukrainaan ovat esimerkkejä projekteista, jotka on joko murskattu tai pantu niin ahtaalle, ettei niillä ole enää vaikuttavuutta. Krongreya Star, PYD, TEV-DEM, YPG ja YPJ poliittisen järjestäytymisen muoto – vapautuksellista politiikkaa kannattavat poliittiset elimet – ovat onnistuneet vakiinnuttamaan kaikista merkittävämmän aseman yhteiskunnassa. Heidän poliittinen ja strateginen visio on toiminut muita taitavammin ja onnistuneet vakiinnuttamaan vallankumoukselliset saavutukset, missä monet muut liikkeet ovat epäonnistuneet.
Vallankumouksellisina, osallistumme aktiivisesti hegemonisten voimien vastaiseen kamppailuun ja rakennamme uusia järjestäytymisen muotoja. Rojavan menestys ja leviäminen laajalle ovat korvaamattomia oppimisprosessillemme. Yhteisöllisistä suhteista neuvostoihin ja itsepuolustusjoukkoihin, voimme määritellä useita potentiaalisia tapoja luoda vapautettuja yhteisöjä kotialueellamme. Samalla voimme oppia heidän kohtaamista mahdollisuuksista ja sudenkuopista.
Ryhmämme toimii yhden maailman imperialistisimman ja brutaaleimman kapitalistisen valtion sisällä. Tästä syystä suuri osa työstämme koostuu naapureidemme vakuuttamisesta siitä, että itsehallinto toimii. Tämän projektin aikana politiikkaamme vasta tutustuvat ihmiset ovat usein olleet skeptisiä anarkismin, hajautetun päätöksenteon ja valtiovastaisen järjestäytymisen toimivuudesta. Selittäessämme miten nämä ominaisuudet toimivat Rojavassa myös meidän järjestäytymisemme ja tavoitteemme näyttävät yhä enemmän saavutettavissa olevilta heidän silmissään. Rojavan hajautettu malli havainnollistaa mikä on mahdollista nykypäivänä, ja miten ihmiset voivat alkaa toteuttaa näitä vallankumouksellisia prosesseja yhteisöissään.
Jokainen vallankumous joutuu miettimään miten käsitellä vastavallankumouksellisia elementtejä. Rojavan vallankumous on toiminut kohtuullisesti poliittisten vastustajiensa kanssa, tekemättä kuitenkaan kompromisseja. He ovat myös onnistuneet sekoittamaan kansallisvaltioiden tavoitteita, huolimatta näiden jatkuvista yrityksistä valjastaa Rojava omien tavoitteidensa ajamiseen. Rojavassa ollaan onnistuttu vaikuttamaan eri valtioiden poliittisiin tavoitteisiin, jotta alueelliset ja vallankumoukselliset saavutukset ollaan voitu säilyttää. Nämä ovat kaikki elintärkeitä opetuksia vallankumouksellisille.
Virheellinen vastakkainasettelu: ajattelematon kannattaja vastaan kriittinen solidaarisuus
Akateemikot ja hyvää tarkoittavat vallankumoukselliset ovat tehneet virheellisen vastakkainasettelun. He argumentoivat, että yksilö voi olla joko ”ajattelematon kannattaja” tai ottaa osaan siihen mitä he kutsuvat ”kriittiseksi solidaarisuudeksi”. Tämän muotoilun mukaan, oikea tapa toimia Rojavan kanssa, ja tiettyyn pisteeseen saakka kaikkien vallankumouksellisten projektien kanssa, on analysoida mistä näkökannoista olemme eri mieltä ja tuomita äänekkäästi nämä ominaisuudet – ne mitkä eivät oletetusti sovi yhteen omien ideologioidemme kanssa.
Ensimmäinen ongelma on, että ”kriittisen solidaarisuuden” käsite pyrkii homogenisoimaan alueen ja teeskentelee voivansa käsitellä sitä yhtenäisenä kokonaisuutena. Jos joku on kriittinen ”Rojavaa” kohtaan se vahvistaa kehystä, jossa ihmisiä arvioidaan kansallisvaltioon tavoin ylhäältä alas tietyn kommuunin, alueen tai ryhmän käsittelemisen sijaan. Tämä käytäntö estää yhteiskunnan muodostavien erilaisten ryhmien itsemäärittelyn, kieltää kommuunin alhaalta käsin järjestäytyneen rakenteen ja kieltää itsehallinnon varsinaisen perustan. Pohjimmiltaan se kalvaa yhteiskunnan vallankumouksellista ydintä, jota me juuri yritämme vahvistaa.
Kaikista tuhoisin vaikutus on ollut sillä, että vallankumouksellisen projektin poliittiset viholliset ovat käyttäneet hyväkseen näitä julkisia tuomioita. Kun Rojava oli ISISin hyökkäyksen kohteensa, siihen kohdistui myös tykistötulta, salamurhia ja kauppasaarto Turkin toimesta, ja vastustusta Syyrian hallituksen ja ”Vapaan Syyrian armeijan” taholta. Taantumukselliset voimat, jotka eivät halua nähdä vapautettua aluetta rajansa vieressä tai esimerkiksi itsensä vapauttavia naisia, käyttävät mielellään hyväkseen länsimaiden vasemmistolaisten erimielisyyksiä heikentääkseen Rojavan saamaa tukea.
Lisäksi kritiikkiä on kohdistettu vallankumousta puolustaviin poliittisiin elimiin ja militioihin. Tällainen kritiikki, tyypillisesti vähän asiasta tietoa saaneiden taholta, on itse asiassa yksiselitteisesti vastavallankumouksellista. Vallankumouksellisesta prosessista tiedon hankkimisen sijaan – opiskelemalla tietoa paikallisista ryhmistä, militia-liikkeestä tai koko projektin avoimuudesta – tällaiset kriitikot ovat ottaneet tehtäväkseen heikentää haurasta liikettä, kun olisi äärimmäisen tärkeää tukea sen saavutuksia. Kerrankin vallankumouksellinen alue on perustettu ja sitä on seurannut kutsut laajentaa sitä ympäri maailmaa ja saada vallankumouksellista apua. Nojatuolikriitikot ovat kuitenkin päättäneet taistella sitä vastaan kynällä sen sijaan, että miettisivät miten strategisoida miten kulkea yhdessä eteenpäin. Nämä kriitikot pitäisi jättää kokonaan omaan arvoonsa.
Lopuksi, ja eniten itsestään selvästi, julkisen kritiikin puuttuminen ei tarkoita ajattelemattomuutta. Täysin päinvastainen pitää paikkansa. Poliittisina toimijoina olemme enemmän tietoisia olosuhteita, jotka johtivat hajauttamiseen sekä vallankumouksellisten saavutusten leviämiseen. Meidän on tuettava ja kannatettava meidän kanssa samat päämäärät jakavien toimijoiden työtä. Yhteiskunnan kaikista vapautuksellisimmat osat, kuten kommuunit ja feministiset organisaatiot, ovat projekteja mihin meidän on luotava suhteet. Tämän kamppailun levitessä parasta aikaa, on olemassa mahdollisuus auttaa aktiivisesti toisiamme menestymään.
Jaettu taistelu: vallankumouksellinen solidaarisuus
Vaikka ilmauksella ”kriittisen solidaarisuus” on useita sisäsyntyisiä puutteita, kaikista uskomattomin ongelma on se, ettei se ota huomioon kaikista tärkeintä tapaa ottaa osaa: vallankumouksellista solidaarisuutta.
Eri kaupungeissa sijaitsevien pienten vallankumouksellisten ryhmien välinen yhteys nojaa ymmärrykseen siitä, että olemme osa samaa jaettua kamppailua. Me jaamme tietoa, resursseja ja edistämme toistemme tavoitteita, rakennamme infrastruktuuria ja verkostoja valtion ja kapitalististen suhteiden ulkopuolella. Sama koskee alueeseen, jossa on käynnissä syvällinen vallankumous. Itse ilmaus ”solidaarisuus” on kenties liian heikko käsite ilmaisemaan vasta muodostumassa olevien vallankumouksellisten ryhmien ja jo vallankumouksellisesta yhteiskunnallista järjestäytymistä kokeilevan ja harjoittavan alueen välistä suhdetta. Mahdollisimman konkreettisesti ilmaistuna, ystäviemme ja tovereidemme matkustaessa alueelle, joskus jopa antaen elämänsä sen menestyksen puolesta, tehtävämme kietoutuvat yhteen.
Meidän näkemyksemme mukaan kaikista paras ja merkittävin kriittisyys pitäisi varata kamppailujen aloittamiseksi omissa naapurustoissamme. Katsomme miten asiat tehdään Rojavassa, luomme yhteyksiä näitä yhteiskunnallisia käytäntöjä toteuttaviin ihmisiin ja opimme heiltä miten ne parhaiten toimisivat omissa kamppailuissamme. Tällöin kriittisyys kannattaa. Miten nämä käytännöt voitaisiin panna käytäntöön? Miten ne toimisivat parhaalla tavalla täällä? Mitkä käytännöt mahdollistavat kaikista eniten itsenäisyyttä ja osallisuutta? Tämä on juuri se itsekriittisyyden menetelmä ja pohdintatapa, jota harjoitetaan kaikissa Rojavan vallankumouksellisissa organisaatioissa. Itse asiassa jos tämä käytäntö ei olisi ollut niin keskeinen, siirtymistä marxismi-leninismistä enemmän anarkismista vaikutteita saaneeseen kamppailuun ei olisi koskaan tapahtunut.
Uudet tavat suhtautua hajautettuun yhteiskuntaan ovat välttämättömiä, jotta ihmiset tiedostavat itsehallinnon mahdollisuuden. On myös tehtävä työtä lisäämällä ihmisten tietoisuutta itsestään ihmisinä eikä ainoastaan subjekteina keskitetyn hallintoelimen takana. Naisten järjestö Kongreya Star tai nuorisoverkostot kurkottavat samankaltaisten ryhmien suuntaan ympäri maailmaa, ylittäen tarpeettoman byrokratian keinotekoisesti pystyttämät rajat. Yhteyksien luominen kiinnostuksen, identiteetin ja jaettujen vallankumouksellisten tarkoitusperien pohjalta on olennainen tapa rakentaa liikkeitä yli rajojen ja heikentäen hegemonisia kansallisvaltioita.
Äärioikeiston nousun uhatessa horjuttaa kansalaisyhteiskuntaa ympäri maailmaa sekasortoisella kamppailullaan vallasta ja ulossulkevasta väkivallasta, on entistä tärkeämpää puskea eteenpäin vallankumouksellisia ratkaisuja ympäri maapalloa. Mitä menestyneempiä antiautoritaarit ovat paikallisella tasolla, sitoen valtaa paikallisesti, sitä vähemmän imperialistiset valtiot voivat laajentua ja sitä vähemmän fasistisilla tendenssit menestyvät.
Monet taantumukselliset voimat eivät mielellään näkisi Rojavan yhteiskunnallisen projektin onnistuvan. Kamppailun kiihdyttäminen kotona auttaa heikentämään kansallisvaltioiden kansainvälistä vaikutusta, ja niiden synnyttämiä fasistisia voimia. Vapautuksellisten yhteiskunnallisten liikkeisen nousu samaan aikaan kaikkialla maailmassa auttaa varmistamaan kaikkien pitkäikäisyyden. Kansainvälisinä vallankumouksellisina maa-alueemme rajoilla erottavat, kotona oppimamme kielet ja kaikkien alueiden historiat, eivät ole meille ylitsepääsemättömiä eroja, jotka pitävät meidät irrallaan toisistamme. Ne ovat asioita, jotka meidän on ylitettävä tai ymmärrettävä, voidaksemme edistää yhdessä kamppailua.
Kansainvälinen sitoutuminen
Kansainväliset anarkistiset, sosialistiset ja kommunistiset vallankumoukselliset osallistuvat parhaillaan aktiivisesti kamppailuun Rojavassa. He toimivat kansalaistasolla, osallistuvat militioihin, kirjoittavat raportteja kotona oleville ja toimittavat varusteita. Tällaisten toimijoiden välillä ulkomailla ja kotona on vähintään olemassa liittouma. Matkustamalla vaaralliseen sijaintiin, riskeeraamalla usein elämänsä osallistumalla taisteluihin, nämä toverit ovat osoittaneet olevansa sitoutuneita projektille. Näiden taistelijoiden palatessa kotiin, he voivat laittaa tietonsa käyttöön edistääkseen täällä käytäviä kamppailuja.
Rojavaan matkustaneet yksilöt ja ryhmät – oli kyse siitä raportoinnista mitä tapahtuu, kamppailuun osallistumisesta tai siviiliprojekteissa auttamisesta – ovat vahvistaneet monta kertaa, että kansainvälisten vallankumouksellisten ja yhteiskunnalliseen kokeiluun osallistujien ihmisten tavoitteet ovat samat. Antiautoritaaristen vallankumouksellisten aktiivinen osallistuminen on menestyksen avain kaikissa vallankumouksellisissa hankkeissa. Tämä voi tarkoittaa osallistumista matkustamalla alueelle, aktiivista osallistumista kamppailuun kotona tai yksinkertaisesti paikkansapitävän tiedon levittämistä käytännöistä Rojavassa.
Rojava on muotoillut sarjan uusia työkaluja, todistanut feminismin toimivuuden, ja osoittanut miten antikapitalististen käytäntöjen ja valtiottoman ratkaisun kautta voidaan saada aikaan korkeimman tason inhimillisyyttä. Tästä työstä ei ole seurannut ainoastaan massiivisia edistysaskelia kyseessä olevalla alueella, vaan se on tuonut nämä järjestäytymisen muodot ihmisten laajempaan tietoisuuteen, Pohjois-Syyrian Demokraattisesta Federaatiosta muille alueille. Tämä uusi vallankumouksen paradigma on tuonut kamppailuihin uutta voimaa kaupunkien pienistä antiautoritaari- ja anarkistiryhmistä uusliberaalien tai kapitalististen yritysten uhkaamaan alkuperäiskansojen vastarintaan ja sissiarmeijoihin ympäri maailmaa. Tämän mallin pitkäikäisyys perustuu luotuihin yhteyksiin ja samankaltaisten kamppailujen menestykseen ympäri maailmaa.
Ehdotamme vallankumouksellisen solidaarisuuden olevan paras tapa osallistua Rojavan yhteiskunnalliseen kokeiluun, 21. vuosisadan uuteen vallankumoukselliseen paradigmaan.
Kirjoitus on julkaistu Itsgoingdown.org -sivustolla 17. maaliskuuta 2017. Sen on laatinut Yhdysvalloissa toimiva Rojava Solidarity – New York City -ryhmä. NYC Rojava Solidarity on osa Yhdysvalloissa vaikuttavaa Rojava Solidarity -verkostoa, joka on autonomisista paikallisryhmistä koostuva verkosto.
Katso myös:
Toimitus 