Johdatus maailmanloppuun: Vihreän kapitalismin spektaakkeli

“Niin pitkään kun on Ihminen ja Ympäristö, niiden välissä tulee olemaan poliisi.”

— Anonyymi, Tuleva kapina (2007)

Ihmisiä kapitalismin pauloissa pitävän voiman on oltava lähes uskonnollinen. Debord kutsui tätä voimaa – mainoksia, televisiota, blogeja, nettisivuja ja videopelejä – ”spektaakkeliksi”, joka on ainoastaan kokoelma pääoman uskontona toimivia kuvia. Sartre sanoi, ettei hän ollut koskaan nähnyt täydellisyyttä ennen kuin hän näki elokuvan. Mainosten maailma on meille aivan yhtä keskeinen kuin Kristuksen ja enkelten maailma oli keskiaikaisille esi-isillemme. Spektaakkeli syntyi siitä, kun ihmisten välisten suhteiden välittäjänä eivät toimineet enää ainoastaan hyödykkeet, vaan myös pääoman tuottamat kuvat. Kun pääoma ylikasautuu yhä mielettömämpiin mittasuhteisiin etsiessään uusia markkina-alueita, se kolonisoi koko sosiaalisen elämän. Kapitalismi tulee kolonisoimaan yhteiskunnallisen elämämme juuri siinä laajuudessa kuin se kykenee hyödyntämään mitä hyvänsä muulle elämänmuodolle. Yksi askel tässä kolonisaatiossa oli ihmisten perinteisten elämänmuotojen riistäminen, jotta heidät saataisiin tehtaisiin. Jotenkin työläisten onnistui kuitenkin työpäivän jälkeen heittää työvaatteensa syrjään ja muuttua jälleen ihmisiksi: soittaa musiikkia kapakoissa, unelmoida puistoissa, levätä toistensa sylissä ja niin edelleen. Suurempien voittojen puristamiseksi ihmisistä työpäivien pituutta nostettiin, tuotantolinjoja viilattiin ja työ jaettiin maailmanlaajuisesti siten, että perinteinen tehdastyö muutti muotoaan. Ennemmin tai myöhemmin klassinen kapitalismi saavuttaa kuitenkin rajansa.

Kyltymätön tavaratuotanto edellyttää, että kapitalismi kolonisoi koko ihmiselämän ja kulttuurin. Ihmisten mielikuvitus suljetaan uuteen ja kauheaan vankilaan täydellisten tuotteiden kuvilla, joita kierrätetään ympäri maailmaa elektronisten massamedioiden avulla. Nämä tavaroiden kuvat suuntaavat ihmisten kollektiivista toimintaa niin, että jopa suhteistamme tulee hyödykkeitä. Tämä tarkoittaa sosiaalisen pääoman syntyä. Tästä erillisten hyödykkeiden ja supertähtien kuvien kokoelmasta syntyy lopulta se abstrakti yhtenäisyys, joka pitää sirpaloituneen ihmiskunnan kasassa ja häivyttää näkyvistä vallan ja varallisuuden todelliset erot.

Vuosikymmenten ajan kapitalismi tuotti ainoastaan oman täydellisyytensä spektaakkelia, jossa seksikkäät nuoret ihmiset kuluttivat kiiltäviä uusia asioita ikuisesti ja jossa kuvat jätteistä piilotettiin aina näkyvistä. Kaikki kapitalismin ilmiselvät seuraukset ja tulokset aina valtamerien massiivisista muovilautoista mittaamattomien hehtaarien metsätuhoihin pidettiin taiteellisesti piilossa. Koska luonnonvarojen kiihtyvä louhiminen ei voi jatkua loputtomiin rajallisella planeetalla ilman fyysisiä sivuvaikutuksia, ennemmin tai myöhemmin syvimpäänkin hypnoosiin vajonneet työläiset heräävät spektaakkelimaisesta unestaan. Spektaakkeli ei voi enää esittää itseään maanpäällisenä taivaana. Tavaroiden lupaama onnellisuus muuttuu terroriksi. Pääoman unelma muuttuu painajaisekseen: maailmanlopun kuviksi.

Maailmanlopun aikakaudella spektaakkelin on käännettävä itsensä. Debordin analyysissä spektaakkeli kuvien kokoelmana oli teollisen kapitalismin huippu, sen totaalisen vallan symboli. Nyt, kun kapitalismin uusi ja erittäin aineellinen uudelleenjärjestäytyminen on käynnissä, ensimmäinen askel on spektaakkelin kuvaston muutos. Maailmanlopun kuvia toistetaan loputtomasti Al Goren elokuvissa ja tieteilijöiden vetoomuksissa, ja viimeiset jääkarhut roikkuvat epätoivoisesti viimeisissä sulavissa jäävuorissa. Kapitalismin tuottamina nämä kuvat eivät ole todellisuuden viattomia heijastumia vaan merkki elämiemme tietoisesta manipulaatiosta. Niiden tarkoitus on tehdä meistä tottelevaisia orjia siirryttäessä myöhäiskapitalismista vihreään kapitalismiin, vaikka biokriisin lähestyessä jonkinasteinen alarmismi onkin oikeutettua. Vihreä kapitalismi on ainoastaan kapitalismin spektaakkelimainen muoto, joka kiistää oman osuutensa luonnonvarojen kulutuksessa. Kuva vihreästä kapitalismista teknologisena messiaana, joka pelastaa voimattoman ihmiskunnan maailmanlopulta, tuottaa jälleen ainoastaan valheellisen yhtenäisyyden, joka peittää näkyvistä todelliset erot ympäristön tuhoutumisesta hyötyvien ja kärsivien välillä.

Greenpeacen mainos New York Timesissa sanoi: ”Exxon Valdezin kapteenin ajaminen ei aiheuttanut Alaskan öljyvuotoa. Sinun ajamisesi aiheutti sen.” Halu aidosti yhteiskunnalliseen vallankumoukseen korvataan yksilön askeettiselle itsehallinnalla, itsestään huolehtimisella. On hyvä pitää mielessä, että itsehallinto on ainoastaan hallintoa, jossa on ripaus itseoikeutettua puritanismia. Ainoastaan synnittömät pelastuvat, ja henkilökohtaiset hiilipäästöt ovat täydellinen tapa mitata itse kunkin syntejä. Google on jopa alkanut tuottaa laitteita, jotka mahdollistavat henkilökohtaisen sähkönkulutuksen – ja epäilemättä lähitulevaisuudessa myös hiilipäästöjen – itsehallinnan. Todelliseksi pelastukseksi sanotaan ”hiilineutraaliutta”, tai ”realistisemmin” 50 %, 65 % tai 85 % pudotusta päästöissä. Näihin tavoitteisiin sisältyy sama fanaattisuus kuin kaikkiin muotidieetteihin ja itsensä ruoskintaan. Toki tämä täysin vieraantunut ratkaisu ilmastonmuutokseen jättää huomiotta sen ilmeisen ristiriidan, ettei henkilökohtaisilla hiilipäästöillä ole juuri mitään vaikutusta mihinkään suuntaan: esimerkiksi puhelimen laturin ottaminen pois seinästä laskee henkilökohtaista energian kulutusta ehkä yhdellä prosentin sadasosalla. Tässä on pahaenteisempi agenda taustalla. Maailman väestö on niin valtava, että on lähes käsittämätöntä kuvitella kuinka tätä massaa hallittaisiin tai pakotettaisiin vihreään kapitalismiin. Nykyajan orjien on siirryttävä vihreään kapitalismiin vapaaehtoisesti, ja heidän on hallittava itseään, puhdistettava itsensä kaikista syntisistä ajatuksista, kuten kommunismista ja väkivallasta, joiden ajatellaan olevan neurokemiallisten häiriöiden tai lapsuuden traumojen seurauksia.

Vihreän kapitalismin on kaikissa olosuhteissa kiellettävä, että nykyinen tuotantomuoto olisi vastuussa hiilipäästöistä. Tuosta kamalasta hypoteesistä seuraisi se ilmeinen johtopäätös, että tuollainen rakennelma on tuhottava ja että siitä hyötyvät, siis globaali porvaristo, ovat aiheuttaneet katastrofaalisen ilmastonmuutoksen. He pyrkivät väistämään vastuutaan sanomalla, että syy on ”kollektiivisesti” ihmiskunnan, joka käyttänyt teollista tuotantoa tarpeidensa tyydytykseen luonnon kustannuksella. He kuitenkin unohtavat sen historiallisen tosiasian, että ilmastonmuutosta ei ole synnyttänyt ihmiskunta kokonaisuutena – sillä suurin osa siitä on raahattu tehtaisiin huutaen ja potkien – vaan kapitalismi, joka on kiintynyt teolliseen tuotantoon. Hiilipäästöt ja ilmastonmuutos todellakin osoittavat sen, mitä voidaan kutsua ainoastaan luokkaeroksi: lentokoneilla lentävien bisnesmiesten hiilipäästöt, olivat nämä sitten Qatarista tai Isosta-Britanniasta, ylittävät kevyesti tuhansien yhdysvaltalaisten tai guatemalalaisten työttömien tai kiinalaisten tai brasilialaisten työläisten päästöt. Viimeisten viidenkymmenen vuoden yhteiskunnallinen rauha Euroopassa ja Yhdysvalloissa on saanut luokkaerot lähes katoamaan, kun työväenluokka on pitänyt itseään porvariston osana (esimerkiksi osallistumalla finanssimarkkinoihin) ja porvaristo on näytellyt, ettei ole olemassa. Niukkenevien luonnonvarojen aikakaudella on kuitenkin yllättävää, jos luokkaviha ei nostaisi päätään. Paitsi, jos vihreä kapitalismi onnistuu maailmanlopun kuvastollaan vakuuttamaan ihmisille, että ”olemme kaikki samassa veneessä”.

Kapitalistista tuotantoa ei kyseenalaisteta koskaan. Päinvastoin, vihreiden hyödykkeiden markkinat avautuvat voiton kasvattamiselle: mitä hyvänsä sähköautojen ja ”reilun kaupan ja hiilineutraalien” lattejen välillä. Todelisuudessa niiden tuotanto ainoastaan pahentaa luonnonvarakriisiä pönkittäen samalla uuden vihreän porvariston egoja muun ihmiskunnan ajautuessa ruokamellakoihin. On jo olemassa vihreitä ravintoloita, vihreitä lentokenttiä ja vihreitä pankkeja. Pian he rakentavat lyijyttömiä vihreitä luoteja ja vihreitä kidutuskammioitakin. Ilmastonmuutos synnyttää ainoastaan uuden voittokierroksen kaikille aina Greenpeacen ammattiaktivisteista ja ilmastonmuutoksen tutkijoista viherpesuun erikoistuviin mainostoimistoihin ja valtioihin asti. Jokaista tulevan maailmanlopun profetiaa vastaa kilahdus vihreän kapitalismin rahakirstussa. Vihreä kapitalismi on ennemminkin maailmanlopun institutionalisoimista kuin ehkäisyä. Ihmiset, jotka kääntyvät valtion puoleen etsiessään ratkaisua – ratkaisua, joka tarkoittaisi työväenluokan lisääntynyttä verotusta hiilivelkojen ja muiden vihreän leikkauspolitiikan keinojen muodossa – johtavat meitä ainoastaan kohti arkielämämme lisääntyvää valtiokontrollia. Nämä pyrkimykset johtavat ainoastaan valtiovallan vahvistumiseen ja pääoman voitonsaannin turvaamiseen riippumatta siitä, ovatko sen teknologiat ”vihreitä” vai eivät. On naurettavaa anoa kapitalismin aiheuttaman kriisin saamista ”kapitalistiseen hallintaan”.

Vihreän kapitalismin ratkaisut paljastuvat tieteisfiktioksi, kun niitä todella tarkastellaan tieteen valossa. Kestävä energia ei yksinkertaisesti riitä. Globaalin porvariston elintason laajentaminen koko ihmiskunnalle on matemaattisesti mahdoton toteuttaa ”kestävällä energialla”, kuten kuka hyvänsä alkeellista aritmetiikkaa osaava voi päätellä. Koko Afrikan mantereen peittäminen biopolttoainetta tuottavilla kasveilla kuten öljyjatropalla, riittäisi kattamaan ainoastaan yhden kolmasosan nykyisestä öljyn kulutuksesta.Tässä ei ole edes otettu huomioon sitä, että biopolttoaineiden viljelyn vaatima maa-ala on pois akuutisti tarvittavasta ruoan viljelyalasta. Tuulienergia, geoterminen energia ja vuorovesienergia eivät pysty kattamaan edes kolmannesta nykyisestä energian kulutuksesta, vaikka niistä otettaisiin kaikki irti laitteistoilla, joita ei ole vielä edes olemassa. Hiilipäästöjen vähentäminen puita istuttamalla vaatisi valtiollisen luokan pinta-alaa uusille puuviljelmille, mikä on lähes mahdotonta ottaen väestörajoitteet huomioon. Lopputulos on selvä: kestävä energia edellyttää sekä massiivisia aurinkofarmeja muiden ihmisten aavikoille, ja jopa silloin se edellyttäisi ydinvoiman uudelleenkäyttöönottoa. Minkä hyvänsä hiilivapaan talouden moottori tulisi olemaan uraani.

Toinen vaihtoehto on jatkaa hiilen louhimista ja polttoa. Lakkoja pelkäävien onneksi hiilikaivoksia voidaan avata uudelleen jopa ilman työläisiä. Mountaintop removal (MTR) – vuortenhuippujen poistaminen, siis ihmiskuntaa vanhempien vuorten tuhoaminen kuun pinnaksi muistuttavan ympäristön jälkeensä jättävillä räjähteillä – on yleistymässä ja korvaamassa perinteiset kaivosyhteisöt ja niiden maailmat. Täydellisillä huijauksilla kuten ”hiilidioksidin talteenotolla” – joka tunnetaan myös paradoksaalisella nimellä ”puhdas hiili” – johdetaan ihmisiä harhaan samalla kun fossiilisten polttoaineiden kulutus kasvaa. Hiilidioksidin talteenoton käyttämä teknologia vaatii massiivisia määriä energiaa, ja mistä tuon energian oletetaan tulevan? Tuotamme hiilipäästöjä, jotta loppujen lopuksi tuottaisimme niitä vähemmän. Tuhoamme planeetan pelastaaksemme sen. Vihreän spektaakkelin ylivalta muuttaa tämän paradoksin ilosanomaksi.

Vihreä kapitalismi on vihreää kolonialismia, vaikka sitä hämärtää globaalin etelän ja pohjoisen välisten rajojen häipyminen, kun Kiinan ja Intian kaltaiset maat kilpailevat kolonialististen länsimaiden kanssa luonnonvaroista. Kiina hankkii valtavia maa-alueita Afrikasta samalla kun Yhdysvallat pystyttää sotilastukikohtia kaikkien öljylähteiden ympärille ja eurooppalaiset suunnittelevat massiivisen aurinkofarmin rakentamista Pohjois-Afrikkaan, josta energia voitaisiin siirtää suoraan Eurooppaan. Vihreä kapitalismi on vain oudon postmodernia ”vihreää” kolonialismia. Syy tähän ei ole energiavarojen puute, sillä onhan hiiltä vaikka kuinka ja öljyäkin riittämiin. Syy on paljon kuolettavampi, sillä ilmastonmuutoksen odotetaan johtavan ruoantuotannon jyrkkään laskuun ihmiskunnan väkiluvun noustessa lähemmäksi yhdeksää miljardia. Emme tarvitse mitään meteorologia kertomaan mistä päin tuulee. Rahaa seuraamalla voimme huomata, että vihreän kapitalismin massiivisten investointien on tarkoitus rakentaa uusia rajalinnoituksia – nykyajan Hadrianin muureja – pysäyttämään ilmastopakolaisten virrat, jotka varmasti vain kasvavat.

Tätä uutta kapitalismin aikakautta ei tule leimaamaan sotilaalliset sodat, vaan yleinen matalan intensiteetin konflikti, joka kattaa koko ihmiselämän: globaali yhteiskunnallinen sota. Kasvava poliisivalvonta, jatkuva seuranta, RFID-sirut ja biometriset henkilökortit ovat taktisia operaatioita pääoman sodassa ”sisäistä vihollista”, kuten anarkisteja, työtöntä nuorisoa ja maahanmuuttajia, vastaan. Tämän yhteiskunnallisen sodan arkipäiväistyessä ilmastonmuutos pakottaa sotatilan pakkokeinot jokaista kansalaista vastaan. Hiilipäästöjen rajoitukset ja kauppa tulevat olemaan tekosyitä, joilla uusia leikkauksia perustellaan köyhille. Vihreä teknologia mahdollistaa porvarillisen elämänmuodon jopa kaikkein etuoikeutetuimpien valtioiden sisällä samalla kun muu maailma on jätettävä kuolemaan nälkään. Jokainen metropoli tullaan jakamaan ekoporvariston asuttamiin ”vihreisiin vyöhykkeisiin” sekä alueisiin, joille uusi proletariaatti suljetaan. Notre Damen läheisten kahviloiden ja lähiöiden ulossuljettujen välinen kontrasti tulee olemaan perusta tulevaisuuden mallikaupungille, ja tässä mielessä Pariisin lähiömellakat vuonna 2005 edustavat kaikkein normaaleinta vastausta tähän uuteen kaupunkisuunnitteluun. Nämä mellakat olivat ainoastaan kalpea alkunäytös tulevasta: katastrofaalisen ilmastonmuutoksen ensimmäiset vaikutukset tulevat olemaan ruokamellakoita ja massamuuttoliikkeitä, kun vedenpinta nousee ja aavikot levittäytyvät peruuttamattomasti viljelykelpoisille alueille. Ainoastaan kaikkein suurin psykologinen ja spektaakkelimainen operaatio, vihreä kapitalismi, voi pelastaa kapitalismin sen itse aiheuttamasta kriisistä. Jos et halua toimia avustajana maailmanlopun spektaakkelissa, sinun on työskenneltävä spektaakkelin maailman lopettamiseksi.

Tämä on neljäs luku Johdatus maailmanloppuun -pamfletista. Aiemmat osat:

Mainokset
%d bloggers like this: