Johdatus maailmanloppuun: ekofasismi

ekofasismi

“Olemme muokanneet ympäristöämme niin radikaalisti, että meidän on nyt muokattava itseämme voidaksemme elää tässä uudessa ympäristössä.”

— Norbert Wiener, the Human Use of Human Beings (1954)

Toisenlaiset maailmat ovat mahdollisia, jotkut vain ovat huonompia kuin toiset. Fasismi on looginen pakotie kriisiin ajautuneesta kapitalismista: valtion täydellistymä. Fasismiin johtava kriisin sykli etenee seuraavasti: kapitalismin itsekeskeisiin intresseihin ja voitontavoitteluun perustuva sisäinen dynamiikka ei pysty ylittämään ylikasautumisen kriisiä; ainoastaan massiivinen tuotantomuodon ja yhteiskunnallisten suhteiden vallankumous avaa tien ulos. Aivan samat olosuhteet, jotka voisivat synnyttää kapitalismin vastaisen yhteiskunnallisen vallankumouksen, toimivat fasismin kasvualustana.

Fasismi on modernisoiva vapahtaja, joka pelastaa kriisiytyvän kapitalismin. Ei sovi unohtaa sitä tosiasiaa, että nimenomaan Hitler rakennutti moottoritiet ja tehtaat ja jopa normalisoi aakkoset myöhään muodostuneessa Saksan kansallisvaltiossa, kun se oli muuta Eurooppaa jäljessä modernisaation suhteen. Fasismi teki sen, mihin porvaristo ei omin keinoin kyennyt, siis hallitsemaan yhteiskunnan vastustuskykyisimpiä osia ja järjestämään ne uudeksi kokonaisuudeksi. Kuten nykypäivän poliitikot, myös fasistit lupaavat kyynisesti kaikkea kaikille, vaikka se johtaisi ristiriitoihin. Siten ne saavat kannatusta, mutta johtavat ihmiset lopulta kapitalismin pitkän aikavälinen intresseihin. Uudenlainen ekofasismi tulee taatusti nousemaan reaktiona ilmastonmuutokseen, joko kapitalismin epäonnistuttua uudistamaan itseään vihreäksi kapitalismiksi tai kapitalismin ja fasismin välisten erojen kadottua. Oikeistokiihkoilijoilla on puheissaan totuuden siemen, kun he julistavat etteivät halua ”vihreän” hallituksen rajoittavan heidän nuotionpolttoaan omilla takapihoillaan. Ottaen huomioon, että päästömarkkinat tulevat ainoastaan lisäämään päästöjä, ankarien hiilipäästövähennysten lupailema ratkaisu ilmastonmuutoksen tulisi vaatimaan kaikkia elämän osa-alueita kontrolloivaa autoritääristä valtiota. ”Planeetan pelastamisen” nimissä alistaisimme itsemme uuteen valtion kollektiivisuuteen ekofasismin muodossa.

Ekofasismi on ainoastaan mahdollinen tuleva liike, joten voimme täydellisen kuvauksen sijasta tarjota ainoastaan luonnoksen sen iduista nykyisyydessä. Siitä huolimatta sen merkkejä on vaikea olla huomaamatta. Vaikutusvaltainen britannialainen toimittaja George Monbiot kertoi uskollisille seuraajilleen, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi meidän on mellakoitava leikkauspolitiikan puolesta. Siinä on ekofasismin uusi muoto selkeimmillään. Fasismi on vallankumouksellisen organisaation kopioimista vastavallankumoukseen, eikä ekofasismi tee poikkeusta tässä suhteessa. Fasismin muuntaminen kansallissosialismiksi oli ideologinen operaatio. Kansallissosialistit ottivat käyttöön vallankumouksellisen kommunismin tekniikat, kuten joukkokokoontumiset, katutaistelut ja halun kollektiivisuuteen. Ei ole mitään syytä uskoa, että ekofasismi olisi jotenkin erilaista, vaikkakin sen uuden järjestäytymismuodon lähteet ovat anarkismissa, ei kommunismissa. Pinnalliseksi esimerkiksi voi mainita saksalaiset ja bulgarialaiset fasistit, jotka ovat ottaneet käyttöön anarkistisen ”mustan blokin” pukeutumistyylit ja taktiikat. Vähemmän pinnalliset esimerkit ovat kuitenkin tärkeämpiä: anarkistiset alakulttuurit ovat olleet etunenässä ottamassa täyden vastuun henkilökohtaisesta kulutuksesta, toisten ”rankaisemisesta” kolan juomisen, lihan syömisen tai ”väärien” sanojen käyttämisen takia. Ei ole mikään ihme, että jotkut anarkistiset alakulttuurit ovat olleet ensimmäisen itsehallinnon spektaakkelin uhreja ”ympäristön pelastamisen” nimissä. Anarkismiin kuuluva individualistinen moralismi voidaan helposti kääntää ekofasismiksi. Itsekontrollin keinot, joita nyt toteutetaan leikkauspolitiikan muodossa, tulevat muodostamaan ekofasismin ensimmäisen vaiheen, ja tällainen moralismi oikeuttaa kaikki tukahduttamistoimet yhteiskunnallista vallankumousta vastaan. Niiden merkitseminen, jotka kuluttavat tuotteita, jotka eivät ole riittävän kalliita kestäväksi sertifioimiseksi, jotka eivät täysin usko, jotka kuluttavat yli päästöluottojensa, jotka eivät hyväksy pakotettuja leikkausohjelmia, yhdistettynä naapureiden vakoiluun, militarisoituihin rajoihin ja ilmastopakolaisten keskitysleireihin… tämä on ekofasismin painajaisen alkuvaihe. Monbiot ja loput globaalista porvaristosta miellyttävissä ekokylissään voivat palkita itsensä maljoilla – ehkä Cornwallissa kasvatetulla luomuviinillä – sillä mikään yllä mainitusta ei häiritse heidän aina yhtä täydellistä vihreätä vyöhykettään. Heidän anarkismin rekuperaationsa on lähes liian täydellistä.

Kapitalismi murskaa elämämme miljooniin pieniin osiin, ja fasismi lupaa järjestää ne uudelleen uudenlaiseksi kollektiivisuudeksi. Fasismi antaa meidän hylätä itsemme yksilöinä lajimme, ryhmämme, kansakuntamme tai muun oletetun suuremman hyvän vuoksi. Mutta todellisuudessa se asettaa meidät pienen piirin, johtajan tai profeetan orjiksi. Mikä hyvänsä kriisi aiheuttaa pelkoa, ja fasismi käyttää hyväkseen ihmisten selviytymishalua tarjoamalla vaihtokauppaa selviytymisen ja ylivaltaan alistumisen välillä. Mistä saa meidät haluamaan itsemme alistamista? Pelko ja vallanhimo. Itsensä alistamisessa kollektiiville on jotain outoa mielihyvää, jopa erotiikkaa. Toisin kuin anarkismi, joka luo yksilöiden välisiin suhteisiin perustuvia kollektiivisuuksia vapaan yhteenliittymisen ja vastavuoroisen avun perustalle, fasismi luo uuden kollektiivisen elämänmuodon yksilön abstraktin alistamisen pohjalle, mistä johtuu myös fasismin taipumus Hitlerin ja Mussolinin kaltaisiin hahmoihin. Fasismi asettaa konkreettisia ihmisryhmiä syntipukeiksi, koska se ei halua muuttaa ylivallan perustavanlaatuisia yhteiskunnallisia suhteita. Niinpä fasistit henkilöivät kapitalismin tiettyihin ihmisiin tai ihmisryhmiin, mistä salaliittoteoria juutalaispankkiireista on malliesimerkki. Ekofasistit tulevat soveltamaan tätä henkilöimistä niihin, jotka rikkovat leikkausmääräyksiä. Tällä hupenevien luonnonvarojen aikakaudella maahanmuuttajat tulevat todennäköisesti olemaan ensimmäisiä kärsijöitä.

Monien yllätykseksi fasismin sykkivä sydän on aina ollut ekologia. Unelma vihreästä ja lisääntymiskykyisestä agraarisesta maailmasta, jonka kommunismi tyhmyydessään hylkäsi ja joka on säilynyt elossa anarkismin traditiossa, esitetään veren ja maan yhteytenä. Se tyydyttää historiattoman ja transsendentin olemuksen tarpeen, jolle ekofasismin abstrakti ykseys – siis ihmisten ja maan suhde – voidaan rakentaa. Ekologian tieteenalana perustanut biologi Ernst Haeckel määritteli sen ”organismin ja ympäröivän ulkopuolisen maailman yhteyksien totaaliseksi tieteeksi.” Darwinin vääristely sai Haeckelin uskomaan, että samat sosiaalidarvinismin ”lait” vallitsivat sekä luonnollisessa että sosiaalisessa maailmassa ja että ainoastaan vahvimmat – yksilöt tai kansakunnat – selviytyisivät. Niinpä hänestä tuli rotupuhtauden kannattaja ja Thule-seuran jäsen. Hitler muodosti kansallissosialismin ideologian Thule-seuran oppien pohjalle, ja siten natsismin piti olla ”poliittisesti sovellettua biologiaa” ihmiskunnan saattamiseksi harmoniaan ympäristön kanssa. Asettamalla puhtaan ekologisen ideaalin pääoman metropolien rappiota vastaan klassiset fasistit yhdistivät ensimmäisinä ekologian politiikkaan. Kansan ja Maan välinen suhde on puhdistettava ja uusittava, mikä tässä yhteydessä tarkoittaa kaikkien fasistisen kollektiivisuuden ulkopuolisten murhaamista. Tämä sopisi helposti yhteen ympäri maailmaa parhaillaan rakennettavien rajahallintojen kanssa. Nykyään unelmoidaan kuitenkin vieläkin piinallisemmista tulevaisuuden skenaarioista. Esimerkiksi Pentti Linkola puhuu palkitussa kirjassaan Voisiko elämä voittaa? vapaita markkinoita ja rajatonta kasvua vastaan ja uskoo, että biokriisistä selviytyminen edellyttää, että ihmiskunta ajetaan pois kaupungeista maataloustuotantoon. Kaikki lentokoneet on laskettava maihin, rakennustyöt keskeytettävä ja puita istutettava tilalle. Nämä eivät vaikuta kovinkaan kauheilta vaatimuksilta, mutta Linkola lisää että kaikki epäkelvoiksi luokitellut lapset on tapettava.

Fasismi on maailmanlopun teknofiili ideologia. Fasismin ytimen muodostavat vihreän ja harmonisen tulevaisuuden visiot tullaan toteuttamaan jossain kaukaisessa tulevaisuudessa, joka ei koskaan oikein lähesty. Kaikkea kapitalismin kehittämää teknologiaa on käytettävä nyt hyväksi, millä hyvänsä kuoleman hinnalla. Ekofasismi on apokalyptistä siinä mielessä, että sen on tuhottava nykyinen maailma voidakseen palauttaa sen täydelliseen loistoonsa jossain äärettömästi viivästyneessä tulevaisuudessa. Tämä selittää fasismin ilmeisen skitsofreenisuuden, joka näkyi räikeimmin keskitysleirien savupilvien ja kansallisen luomuviljelyn aloituksesta annettujen määräysten välisessä ristiriidassa natsi-Saksassa. Fasismin perimmäinen logiikka yhdistää kansallissosialistien perfektionistisen ympäristöajattelun heidän pyrkimykseensä tuotteliaan maanviljelijän tavoin eliminoida kaikki tuottamattomaksi määritelty. Koska maailmanloppu on tulevaisuutta, voidaan tuhatvuotinen taivaan valtakunta pystyttää millä tahansa tekniikoilla. Toisin kuin jotkut änkyrät, joiden mukaan keinojen on vastattava päämääriä, ekofasistit mielellään käyttävät joukkoliikkeitä ja korkeaa teknologiaa heidän alkukantaisen vihreyden tilansa luomiseen. Globaalin ilmastonmuutoksen aikakaudelle tämä yhdistelmä tulee olemaan entistäkin houkuttelevampi, sillä ekofasistit voivat käyttää kapitalismin teknologiauskoa hyväkseen. Maan ja kansan selviytymisen edessä mikä tahansa teknologia kelpaa. Ekofasistit pystyvät perinteistä kapitalismia voimakkaammin ajamaan vaihtoehtoa, joka yhdistää henkilökohtaisen selviytymisen lupaukseen teknologian pelastamasta luonnosta.

Tuleva fasismi ei välttämättä saavu muodossa, jonka tunnistamme helposti, eikä se välttämättä ole edes nationalistista. On yleinen harhaluulo, että fasismissa olisi kyse ainoastaan rotujen ja kansojen puhdistamisesta. ”Integroitumattomien” romanien murhaaminen sopi klassiseen rasismiin helposti, mutta kuuden miljoonan täysin assimiloituneen eurooppalaisen juutalaisen joukkomurhassa oli kyse muustakin. Todellisuus on paljon monimutkaisempi kuin myytti fasismista rasismin tai nationalismin äärimmäisenä muotona. Juutalaisten ja romanien valitseminen tuhottavaksi oli vasta alkua. Kun kommunistit, anarkistit, queer-ihmiset, vammaiset ja sotavangit lasketaan mukaan, holokaustin uhrimäärä yli kaksinkertaistuu. Fasismin todellinen luonne paljastuu viimeisessä laissa (Gemeinschaftsfremdengesetz) jonka Hitler asetti tammikuun 1. päivänä vuonna 1945 muttei ehtinyt panna toimeen. Tämän lain mukaan holokaustissa alkanut valikointi ei tulisi koskaan päättymään. Seuraavaksi vuorossa olisivat heikot, irstailijat ja ne, jotka eivät ole täysin sopeutuneita fasistiseen yhteiskuntaan… Kaikkien oli määrä kuolla. Kuolema odottaisi kaikkia, joiden käytös ei osoita täydellistä sopusointua kuvitellun täydellisen fasistisen yhteiskunnan kanssa, ja valikointi tulisi jatkumaan loputtomiin ja tulevaisuudessa vielä ankarammin. ”Yhteisölle vieraat” elementit olivat niitä, ”jotka eivät kyenneet osoittamaan kansallisen yhteisön minimivaatimukset täyttävää persoonallisuutta ja elämäntapaa, erityisesti luonteenlaadun tai järjen puutteen takia”. Niihin lukeutuivat ihmiset, jotka ”laiskuutensa tai irstautensa vuoksi elävät arvotonta, tuottamatonta tai levotonta elämää ja muodostavat siten julkisen rasitteen tai riskin… tai joilla on taipumus vetelehtimiseen, varkauksiin, petoksiin tai muihin ei-vakaviin rikkeisiin” sekä erityisesti ne, jotka ”suvaitsemattomuudessaan tai riidanhaluisuudessaan jatkuvasti häiritsevät julkista rauhaa.” Toisin sanoen holokausti ainoastaan kasvaa, ja kaikki, jotka eivät mahdu natsien ekologiseen fantasiaan, on tapettava. Vertaus ulossuljettujen kohtaloon ympäristöpolitiikan hallinnossa ei voisi olla selkeämpi.

Fasistisen ohjelman ensimmäinen askel on kaiken kaiken kirjaaminen ylös. Mitä valtio ei voi paikantaa, ei voi myöskään liittyä täydelliseen yhteisöön. Tai se on tapettava yhteisön ulkopuolisuuden takia. Tämän poikkeuksellisen hulluuden alkuperä voi olla Tuomioiden kirjassa, johon kaikkien ihmisten synnit on kerätty ja jonka perusteella heidän kohtalonsa määritetään apokalypsin jälkeen. Kun tämä visio konkretisoitui sattuvasti nimetyssä Domesday -väestönlaskentakirjassa Englanissa, ei ole mikään ihme, että talonpojat luulivat sen valmistumisen tuovan todellisen tuomionpäivän maan pinnalle. Nykypäivän massiiviset tietokannat ovat tuon Domesday-kirjan jälkeläisiä, minkä lisäksi on unohdettu kuinka natsidiktatuuri aloitti tuhottavien yksilöiden kirjaamisen massiivisten tiedostojen luomisesta. Se, että valtio voi pian mitata kansalaistensa ekologista jalanjälkeä, voi osoittautua askeleeksi yleisen itsehallinnan pimeälle puolelle, jossa jokaisen odotetaan olevan puhtaita mallikansalaisia tai kuolevan yrittäessään. Ne, joiden muisti kantaa kauas, eivät voi olla hermostumatta kuunnellessaan viherkapitalistien yleistyviä puheita niiden rankaisemisesta, jotka eivät pysy päästörajoissa. Fasismin logiikka on ihmisen ”täydellistämistä” osana ”harmonista ja ekologista” yhteisöä. Tuleva ekofasismi tulee viimeistelemään projektin, joka fasisteilta jäi kesken Gemeinschaftsfremdengesetz-säädöksessä: ihmisen jälleenrakennus pääoman intressien mukaan ekologian ja kybernetiikan epäpyhän avioliiton avulla.

Tämä on kuudes luku Johdatus maailmanloppuun -pamfletista. Aiemmat osat:

Mainokset
%d bloggers like this: