Tämä Turkin hyökkäystä Rojavassa sijaitsevalle Afrinin alueelle koskeva kirjoitus on julkaistu lauantaina 20.1.2018 klo 13:27 The Region -verkkosivulla. Koska tilanne on muuttunut eilisestä jo merkittävästi, joistain siinä käsiteltävistä seikoista tiedetään jo enemmän. Vaikka Venäjä vakuutteli toista ennen lauantaita, alkoi se vetämään joukkojaan alueelta heti Turkin pommituksen alettua. Yhdysvallat ei ole ottanut selkeää kantaa tilanteeseen ja kehottanut osapuolia ”pidättyväisyyteen”. Sunnuntaina Ranska kutsui koolle YK:n turvallisuusneuvoston ja vaati Turkkia lopettamaan hyökkäyksen. Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn mukaan ”Turkin operaatio estää kurdijoukkoja taistelemasta kansainvälisen koalition rinnalla jihadisteja vastaan Syyriassa”.
Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on toteuttanut uhkauksensa Pohjois-Syyrian demokraattista federaatiota kohtaan. Erdogan on uhannut ”hukuttaa” ja ”puhdistaa” Afrinin kantonin. Afrin on koti monille pakolaisille ja alueen sisällä syrjäytetyille. Sen erottaa Ciziren ja Kobanen kantoneista kapinallisten hallussa oleva Azazista Jarablusiin ulottuva kaistale. Rajan lähelle kerääntyneet Turkin joukot ovat pommittaneet siviili- ja sotilasalueita viime päivien ajan. Perjantaina Turkin puolustusministeri Nuretti Canikli vahvisti, että sotilaallinen operaatio tulee tapahtumaan ja että Pohjois-Syyrian ”terroristien”, YPG:n ja YPJ:n, ”olemassaolo on poistettava”. YPG:n mukaan Turkin joukot yrittivät tunkeutua Afriniin perjantaiaamuna, mutta heidät ajettiin pois.
Näiden uhkausten seurauksena ihmiset ovat aseistautuneet ja osoittaneet mieltään luvaten puolustavansa maataan loppuun asti. Kaikkien valtioiden, kansainvälisten organisaatioiden ja muiden demokratiaa Syyriaan sekä rauhanomaista ratkaisua maan sisällissotaan kannattavien toimijoiden täytyy tukea vastarintaa kaikkia Turkin aggressioita kohtaan.
Kansainväliset ja alueelliset voimat eivät ole vielä selventäneet positioitaan. Venäjän joukot ovat toimineet Afrinissa 2017 vuodesta lähtien, ja Moskovan suhteet Pohjois-Syyriaan ovat lähentyneet viime kuukausina: se on tukenut operaatioita Deir Ez-Zorissa, ja luvannut kurdiedustuksen diplomaattisiin keskusteluihin. Turkin media uutisoi, että Venäjä tulee vetäytymään kantonista hyökkäyksen mahdollistamiseksi, mutta paikallisten lähteiden mukaan Venäjän joukot eivät vetäydy, vaan ovat vain muuttaneet asemiaan. Venäjän ulkoministeri Sergey Lavrov vahvisti perjantaina että Venäjä on yhä paikalla Afrinissa. Tästä huolimatta kurdiviranomaiset ymmärtävät, että mikä vain Turkin tekemä hyökkäys tullaan tekemään vähintään hiljaisella tuella Venäjältä, ja että Turkki tulee käyttämään hyväkseen Venäjän monitulkintaista Afrin-politiikkaa.
Yhdysvaltojen ulkoministeriön tiedottaja Heather Nauert tuomitsi Erdoganin uhkaukset. Hän sanoi, että ”me kehottaisimme Turkkia jättämään tekemättä tuon kaltaisia toimia…me haluamme että he keskittyvät ISISiin”. Afrinissa ei kuitenkaan ole Yhdysvaltojen asevoimien läsnäoloa, joka voisi toimia uskottavana pelotteena. Lausunto sivuuttaa myös sen, että Turkki ei ole koskaan keskittynyt taisteluun ISIS:iä vastaan – sen sijaan se näkee Pohjois-Syyrian federaation suurempana turvallisuusuhkana ja jihadistiryhmät keinona taistella uhkaa vastaan. Ulkoministeriön viranomainen sanoi toisessa tiedotustilaisuudessa, että Yhdysvallat ”ymmärtävät” Turkin asennoitumisen PKK:hon, ja että hallitus toivoo ”Turkin työskentelevän meidän sekä kansainvälisen yhteisön kanssa tavoilla, jotka mielestämme edistävät Turkin intressejä”. Jakamalla kurdit ”liittolaisiksi” Syyriassa ja ”terroristeiksi” Turkissa, Yhdysvallat omaksuu osia Turkin narratiivista, jossa mikä tahansa kurdien vastarinta on terrorismia. Tämä ei ole riittävä toimenpide estämään Erdogania toteuttamasta sitä, minkä hän katsoo olevan ”terrorismin vastainen” toimenpide Afrinissa.
On selvää, etteivät Venäjä tai Yhdysvallat halua vielä valita puolia tässä konfliktissa. Mutta kun Erdoganin uhkailu jatkuu ja entistä suurempi määrä Turkin pommeja tipahtaa Syyrian kurdien kaupunkeihin, kansainvälinen kiertely asian ympärillä ainoastaan mahdollistaa väkivaltaa.
Pohjois-Syyrian kaikkia yhteisöjä ja järjestöjä edustavat viranomaiset painottavat, että kansainvälisen tuen pitää olla nopeaa ja selkeää.”Me tuomitsemme Syyrian alueelle tulon ja kutsumme kansainvälistä yhteisöä lopettamaan Turkin väliintulon syyrialaisten elämään. Kurdit ovat osa syyrialaisia, ja hyökkäykset kurdien alueita kohtaan ovat hyökkäys koko Syyriaa kohtaan”, sanoi Syyrian demokraattinen neuvosto. PYD:n antama lausunto vaati YK:n turvallisuusneuvostoa – jonka jäseniä sekä Venäjä että Yhdysvallat ovat – luomaan ”turvallisia alueita” suojaksi Turkin invaasiolta. Afrinin jesidiyhteisö puolestaan sanoi, että ”me pyydämme Venäjää, EU:ta ja Yhdysvaltoja lopettamaan Turkin aggressiot meidän yhteisöä sekä Afrinia kohtaan. Älkää antako viattoman yhteisön olla uhrina Turkin väkivallalle. Älkää uhratko meitä taas uudessa kansanmurhassa Turkin suhteidenne takia!” – tietoisena siitä, että ISISin ja al-Qaedan mahdollistaneen valtion hyökkäys toisi mukanaan uuden aallon väkivaltaisuuksia Pohjois-Syyrian moninaisille kansoille.
Nämä lausunnot kumpuavat siitä ymmärryksestä, että kansainvälisellä yhteisöllä on taipumus hylätä kurdien vastarinta heti kun geopoliittiset intressit muuttuvat. Jo 1970-luvun Nixonin ja Fordin hallinnon tekemät sopimukset Irakin ja Iranin hallinnon kanssa, sekä Yhdysvaltojen suorittama Kirkukin jättäminen Kurdistanin alueellisen hallinnon itsenäisyysäänestyksen jälkeen näyttävät, että ulkopuoliset voimat ovat valinneet liittolaisuutensa alueella olemassa olevan valtion kanssa kurdijoukkojen sijaan. Kurdiviranomaiset tietävät tämän, ja PKK:n Murat Karayilan varoittaa, etteivät Yhdysvaltain ja Venäjän kaltaiset valtiot puhu asiasta kierrellen pelon tai moraalin takia, vaan koska ”Turkki tarjoaa heille paljon etuja, ja he tietävät että etuja ei ole saatavissa jos he sanovat että [nyt riittää]”. Hän kutsuu valtioita olemaan ottamatta ”fasismin puolta tai olemaan kurdien vastaisen fasismin kumppani” hetkellisten intressien takia.
Uhkaamalla Afrinia, Turkki toivoo tämän petoksen kaavan toistavan itseään – että Yhdysvallat, Venäjä ja kansainväliset instituutiot jotka eivät enää tarvitse alueen valtatasapainoa haastavaa voimaa päättävät, että heidän liittolaisuutensa Turkin kanssa on liian tärkeä menetettäväksi pienen Syyrian palan takia.
Toivoessaan Kirkukin kaltaista kansainvälistä petosta Turkki unohtaa yhden oleellisen esimerkin – Kobanen vastarinnan. Pohjois-Syyrian vanhemmat virkahenkilöt ovat vetäneet yhtäläisyyksiä Kobanen 2014 vuoden kamppailujen ja Afrinin nykyisten kamppailujen kanssa. PYD:n entinen toinen puheenjohtaja Saleh Moslem totesi, että ”kuten Kobane, myös Afrin on valmis. Hyökkäys Afrinia kohtaan on hyökkäys kurdeja kohtaan. Kobanen taistelun aikaan Pohjois-Kurdistanin nuoriso meni kaduille ja osoitti massiivista vastarintaa. Vastarinta tulee olemaan vielä suurempi Afrinissa.” YPG:n tiedottaja Nuri Mehmud varoittaa kaikkia Turkin miehityksen hyväksyviä valtioita, että ”Afrin on jatkumoa Kobanelle”. Hän totesi että ”ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, että valtiot jotka olettavat voivansa suojella omaa intressiään neuvottelemalla Afrinista ja Idlibistä, saavat saman luonteen kuin ISIS.”
Jos Turkin annetaan ”suojella intressejään” tunkeutumalla Afriniin, sen lähestymistapa Pohjois-Syyriaa kohtaan muuttaa luonnettaan epäilemättä seuraavanlaiseksi: jihadistien voimaannuttaminen, voimistuvat pyrkimykset poliittiseen miehitykseen, sekä konfliktin alusta lähtien autonomisella alueella jatkuneen itsemääräämiskokeilun vieminen askeeleen taaksepäin. Erdogan odottaa maailman tuomitsevan tämän, kuten hän odotti Kobanen kaatuvan, ja myös tuomitsi ISISin hyökkäyksen Pohjois-Syyriaan Turkin rajan puolelta.
Kuten Kobane vuonna 2014, myös Afrin tulee taistelemaan vastaan. Sen aseelliset voimat ovat paljon valmistautuneempia ja paremmin varustelluimpia kuin Kobanen joukot vuonna 2014. Sen ihmiset ovat järjestäytyneet itsepuolustusta varten ja ovat tietoisia minkä puolesta taistelevat. Afrinin vihollinen Turkki pelkää kurdien vapautusliikettä ja sen Lähi-idälle tarjoamaa demokratiaa, autonomiaa ja oikeudenmukaisuutta yhtä paljon kuin ISIS, ja siksi uhkailee sitä samalla tuholla. Afrinin kamppailu tulee kaikumaan Kurdistanin kaikissa neljässä osassa, mikä Turkin viranomaisten kannattaa ottaa huomioon jatkaessaan hyökkäyssuunnitelmiaan. Maailma tietää kuinka Kobanen vastarinta syntyi ja kuinka se muutti sodan ja alueen luonteen. Sen pitäisi tietää mikä puoli on valittava Afrinissa.
Meghan Bodette
Helsingissä järjestetään keskiviikkona 24. tammikuuta mielenosoitus Turkin hyökkäystä vastaan. Rojavaa käsitteleviä kirjoituksia Toimituksessa:
Toimitus 