Aktiivimalli, median uutisointi ja unelma jatkuvasta lakosta

Arviolta 200 000 ihmistä osallistui aktiviimallia vastustavaan poliittiseen lakkoon perjantaina 2. helmikuuta 2018. Mielenilmaus aktiivimallia vastaan keräsi noin 10 000 ihmistä Helsingin Senaatintorille vastustamaan työttömien kyykyttämistä niin kutsutulla aktiivimallilla.

Kysyin syksyn 2015 Stop-mielenilmauksen aikaan kannattaako lakkouutisia lukea valtamediasta. Kysymys oli ja on tietenkin retorinen. Vastaus on ei, koska Helsingin Sanomat, Yle ja vastaavaa linjaa työtaisteluiden uutisoinnin suhteen vetävät mediat uutisoivat niin härskisti lakoista. Tälläkin kerralla otsikot ampuivat totaalisesti yli. Helsingin Sanomat esimerkiksi pelotteli jo alkuviikosta, että ”Totaalinen kaaos uhkaa Helsingin liikennettä perjantaina”. Lakkopäivänä Helsingin Sanomien verkkosivun luetuin teksti oli hetken aikaa klikkiotsikkotyyliin nimetty kolumni ”Senaatintori täyttyi aidosta vihasta”.

Ainoa syy lakkouutisten lukemiseen tämänkaltaisista medioista on sen tutkiminen, miten lakkoilua demonisoidaan, miten lakkojen päämääriä vääristellään ja miten media uutisoi Sipilän kurjistamispolitiikkaa vastaisia protesteja pääoman tai vallan näkökulmasta. Valtamedian lukeminen voi myös olla paikallaan pohtiessa miten niissä edistyviä medianarratiiveja voitaisiin purkaa ja vastustaa parhaalla tavalla. Sosiaalisen median keskustelu voi vaikuttaa tähän paljonkin, mutta Suomessa on silti olemassa todellinen puute autonomisesta ja antikapitalistisesta uutismediasta, joka onnistuisi paketoimaan uutiset ymmärrettävään ja laajalle leviämään muotoon ja tätä kautta torjumaan valtamedian vallitsevia valtarakenteita pönkittävää uutisointia.

Sipilän hallituksen aikana on syntynyt suurempi ja voimakkaampi leikkausten tai laajemmin kurjistamispolitiikan vastainen liike kuin edellisen, Jyrki Kataisen sixpack-hallituksen aikana, johon osallistuivat kaikki nyt oppositiosta hallitusta kritisoivat puolueet. Selvää on, että yksikään eduskunnassa istuva puolue ei aja radikaalilla tavalla työläisten voimaa ja autonomiaa kasvattaa politiikkaa. Ja miten voisikaan, sillä nämä eivät ole edustu(laito)ksen piiriin kuuluvia asioita. Barrikadeille ovat viime vuosina nousseet muun muassa opiskelijat, duunarit ja tämä liikehdintä on kestänyt Joukkovoiman kautta jo yli puolet hallituskaudesta. Teppo Eskelinen ja Pia Lundbom toteavat, että 2015 on tuonut mukanaan suurten mielenosoitusten aikakauden.

Lakkopäivää edeltävänä iltana verkossa alkoi kiertää myös juuri lanseeratun Työstäkieltäytyjäliiton ohjelmajulistus, jossa ei tyydytty pelkkään aktiivimallin kaatamiseen:

7. Helsingin Hakaniemen torille on pystytettävä täystyöllisyyspolitiikan muistomerkki. Palkkatyö merkitsee kammottavaa jäännettä menneisyydestä. 1800-luvulla lakkautettiin orjuus, 2000-luvun asia on kaiken toisen palveluksessa tehtävän työn lakkauttaminen.

Tällä kertaa SAK:n järjestämä lakko ja siihen liittyvä mielenilmaus keräsi arviolta 10 000 ihmistä Helsingin Senaatintorilla.  Hallituksen työttömiä kurittava aktiivimalli (kuvaavampi termi olisi pakotusmalli) on herättänyt laaja vastustusta. Senaatintorin mielenilmauksen kaltaiset tapahtumat olisivat kuitenkin uskottavampia, jos niistä jätettäisiin suosiolla kaikki ammattipoliitikot pois eikä varsinkaan päästettäisi kaiken maailman oikeistolaista kuripolitiikkaa kannattavia juhanavartiaisia mikin varteen. Aktiivimallin vastaisen mielenilmauksen ongelmat eivät kuitenkaan jää huonoihin puhujavalintoihin. Lundblom ja Eskelinen kirjoittavat, että perjantaisen kaltaiset mielenilmaukset muistuttavat enemmän ennalta määriteltyä spektaakkelia kuin sellaisia protesteja, jossa osallistujat ovat itse aktiivisia toimijoita:

Osallistujat ovat huomattavan passiivisessa roolissa: heidän tehtävänään on olla paikalla ja seurata lavalla tapahtuvaa ohjelmaa. Käytännössä mielenilmaus siis on muodoltaan yleisötapahtuma, jonka muotoon ei ole rakennettu sisään mielenilmauksille yleensä ominaista aktiivisuutta, vapaamuotoisuutta ja konfrontatiivisuutta, ellei joillekin puhujille buuaamista lasketa konfrontaatioksi. Mielenosoittajat ovat siis tavallaan paitsi tilaisuus itsessään, myös tilaisuuden yleisö.

Symbolista mielenilmausta konkreettisempi protesti oli lukuisat työnseisaukset, jotka SAK:n mukaan kestivät enimillään vuorokauden ja joihin osallistui arviolta 200 000 työntekijää. Iltaa piristi pääoman etua ajavan Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) ennalta-arvattava valitusvirsi, jonka mukaan lakkopäivän hinnaksi koitui 120 miljoonaa euroa. Tarvittaisiin kuitenkin moninkertainen taloudellinen vahinko, ennen kuin hallitus olisi valmis höristämään kunnolla korviaan ja perumaan aktiivimallin sekä muut ihmisvihamieliset ja yritysystävälliset esityksensä.

Yleislakon puolesta -blokki vaati liittoja painostamaan hallitusta perumaan aktiivimallin yleislakolla.

Lakon näkyvin osa on yleensä työnteon keskeyttäminen määrätyksi tai määrittelemättömäksi ajaksi, mutta kieltäytymisen lisäksi lakkoiluun liittyy myös rakentava puoli. Lakko on prosessi, joka saa ihmiset tuntemaan yhteenkuuluvuutta monella eri tavalla ja tasolla. Lakko voimistaa olemassa olevia yhteisöjä tai jopa synnyttää kokonaan uusia. Tämän voi näkyä esimerkiksi ilmaisten lakkokahvien tai lakkokeittiön järjestämisessä  sekä kimppakyytien järjestämisessä mielenosoitukseen tai muualle kaupunkiin pääsemiseksi. Tällainen samanalainen affirmatiivinen prosessi liittyy jossain määrin kaikkeen poliittiseen toimintaan, mutta se yleensä loppuu protestin tai tässä tapauksessa lakon virallisesti loppuessa. Yksi ydinkysymyksistä tämän hetken kamppailuissa onkin, miten ihmiset voivat eri tavoin jatkaa ja uusintaa kamppailua lakon tai mielenilmauksen/mielenosoituksen jälkeen?

Tällaiset lakkoiluun ja muihin poliittisen kamppailuihin liittyvät uusintavaan työhön liittyvät näkökulmat pääsevät valtamediassa esiin vielä vähemmän kuin tuottavan työn keskeyttämisenä hahmottuva lakko (lakko sentään huomioidaan vaikkakin demonisoituna toimintana). Erilaisten poliittisten kamppailuiden uusintavaan työhön liittyvät kysymykset ja kamppailut uusintavaan työn alueella ovat vähitellen alkaneet samaan yhä enemmän huomiota yhteiskunnallisissa liikkeissä niin Suomessa kuin maailmalla. Läpi murtautuessaan tällaiset teemat tulevat muuttavan niin yhteiskuntaa kuin siinä toimivia liikkeitä paljastamalla luokkayhteiskunnan ja patriarkaalisuuden yhteenkietoutuneen luonteen. Epäilen, että tällaisten teemojen tulo laajempaan tietoisuuteen tulee tapahtumaan tulevina vuosina siellä missä autonomiset feministiset ja antikapitalistiset liikkeet löytävät toisensa ja luovat maaperää uusille tavoille kamppailla.

Yksi, kymmenen, tuhat lakkoa kaikilla elämän osa-alueilla!

Sami Salmela

Katso myös:

Mainokset
%d bloggers like this: