Helsingin itsenäisyyspäivänä järjestetään jälleen kolmen edellisvuoden tavoin antifasistinen mielenosoitus vastalauseena äärioikeiston mielenosoituksille. Vuodesta 2018 voi tulla mielenkiintoinen vedenjakaja mielenosoituksien osallistujamäärien suhteen, sillä äärioikeistolainen toiminta on vähentynyt merkittävästi kuluneen vuoden aikana. Jälkikäteen voi havaita, että vuosien 2015-2016 äärioikeistolaisen liikehdinnän (Rajat kiinni -nimellä kulkeneet mielenosoitukset, Soldiers of Odinin katupartiot, polttopulloilla tehdyt hyökkäykset vastaanottokeskuksiin ja niin edelleen) piikki oli saavuttanut huippunsa jo vuoden 2016 lopulla ja alkoi laskea melko tasaisesti vuoden 2017 alusta tähän päivään saakka. Samoihin tuloksiin päädyttiin myös Helsingin yliopiston tekemässä raportissa Ulkoparlamentaarinen äärioikeistoliikehdintä ja maahanmuuttovastaisuus Suomessa. Äärioikeistolaisten liikkeiden vähentymiselle on olemassa useita eri syitä: antifasistien vastarinta, Jimi Karttusen tappaminen, Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kielto-oikeudenkäynti, Suomen rajapolitiikan tiukentuminen, poliisin kovempi linja, vuoden 2015 syksyn kaltaisen siirtolaisten määrän vähentyminen ja äärioikeistolaisten toimijoiden energian hupeneminen.
Reilu viikko ennen itsenäisyyspäivää vaikuttaa siltä, että äärioikeistolaisia tapahtumia on tänä itsenäisyyspäivänä vähemmän kuin vuonna 2017. Syyskuun lopulla Turun hovioikeuden lakkauttama avoimen kansallissosialistinen Pohjoismainen Vastarintaliike järjestää jälleen mielenosoituksen, joka on koordioitu 612-mielenosoituksen kanssa niin, että osallistujat pystyvät osallistumaan molempiin äärioikeistolaisiin mielenosoituksiin. 612-mielenosoitus taas järjestetään viime vuoden tapaan, ja tapahtuman jatkot ovat vielä viime vuotta avoimemmin natsistisella keikalla (tapahtumassa soittaa mm. Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen johtohahmoihin kuuluvan henkilön natsibändi). Kahden äärioikeistolaisen mielenosoituksen ja natsikeikan lisäksi ei ole tiedossa muita tapahtumia, joka tarkoittaa vähemmän tapahtumia kuin vuosina 2015, 2016 ja 2017. Viidettä kertaa tuleva 612-mielenosoitus ja kolmatta kertaa järjestettävä Kohti vapautta -mielenosoitus ovat kuitenkin tuoneet äärioikeistolle kokemusta mielenosoitusten järjestämisestä. Sama koskee tietenkin myös antifasisteja, sillä Helsinki ilman natseja -mielenosoitus järjestetään jo kolmatta kertaa.
Oma kysymyksensä on Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen järjestämän Kohti vapautta -mielenosoitus, sillä uusnatsien järjestön laillinen tila on tällä hetkellä epäselvä. Uusnatsien on haettavan järjestönsä lakkautamispäätöksestä valituslupaa korkeimmalta oikeudelta viimeistään marraskuun lopulla, joten järjestön kielto ei luultasti ole voimassa ainakaan tänä itsenäisyyspäivänä. Jos lakkauttamispäätös astuisi voimaan Pohjoismainen Vastarintaliike ei voisi ”kokoontua järjestön nimissä ja tunnusten alla”.
Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen kohtalosta riippumatta tarvitaan antifasistien ja koko yhteiskunnan yhteistä panosta sellaisen paineen luomiseksi, että äärioikeiston mielenosoitukset saadaan kokonaan loppumaan. Tähän tarvitaan sellaista poliittista vaikuttamistyötä, joka saa lopulta tällä hetkellä äärioikeistoa tukevat ihmiset muuttamaan näkemyksiään. Mitä pitäisi tapahtua, että kahdenkymmenen vuoden päästä itsenäisyyspäivän äärioikeistolaisiin mielenosoituksiin nyt osallistuvat ihmiset häpeäisivät kertoa osallistumisestaan muille ihmisille?
Antifasististen mielenosoitusten yksi tarkoitus on luoda sellaista tilaa kaupunkiin, jossa sanotaan kuuluva ”EI!” äärioikeiston politiikalle ja samalla nostetaan kynnystä osallistua äärioikeiston marsseille. Ruotsissa järjestettiin vuosina 2000-2010 äärioikeiston Salem-marssi, joka on yksi 612-soihtukulkueen esikuvista. Salem-marssi voitettiin vuosia kestäneellä pitkäjänteisellä työllä, jossa edistystä ja voittoja ei aina huomattu niiden tapahtumahetkellä. Vuonna 2012 Salem-marssia tai muita äärioikeiston tapahtumia ei enää lainkaan järjestetty Ruotsissa, jolloin paikalliset antifasistit analysoivat äärioikeiston vuosia jatkuneen mielenosoituksen voittamisen syitä:
Antifasistit eivät onnistuneet yhtenäkään vuonna pysäyttämään natsien mielenosoitusta. Mutta se kohdattiin kaduilla ja toreilla, sen alkamista onnistuttiin viivyttämään, osanottajamäärää pienentämään, sen tarkoituksesta äärioikeistolle tiedottamaan, viemään legitimiteetti marssilta, nostaa rimaa siihen osallistumiseen, ja pelotella ensikertalaiset osallistumasta marssiin. Ensimmäiset kolme vuotta natsimarssi kasvoi, mutta sen jälkeen se pieneni vuosi vuodelta ja menetti nopeasti tukijoita. Jäi ainoastaan marssi pienelle sisäpiirille, joka oli kaukana ”avoimesta” ja ”kansanomaisesta” marssista, jonka järjestäjät olivat kuvitellet. Antifasistisista mielenosoituksista tuli pisara, joka sai padon sortumaan. Vuosi vuodelta se oli kapula natsien rattaissa, joka pakotti natsit olemaan valppaina ja lopulta väsytti heidät.
Sama kehitys nähtiin 80-luvun ja 90-luvun alun natsimarsseilla sotakuningas Kaarle XII. kuolinpäivänä 30. marraskuuta. Mielenosoitusta järjesti Ruotsidemokraatit, ja he onnistuivat keräämään satoja natsismin tukijoita Lundiin ja Tukholmaan. Kuten 2000-luvulla, silloinkin joka vuosi järjestettiin antifasistinen vastamielenosoitus, joka pitkäjänteisesti askel askeleelta romutti natsien haaveet, kunnes Ruotsidemokraatit lopettivat mielenosoituksen järjestämisen kokonaan.
Nähtäväksi jää, onnistuuko äärioikeisto mobilisoimaan kannattajiaan mielenosoitukseen hiljaisesta vuodestaan huolimatta vai kääntyykö äärioikeistolaisen soihtukulkueen osallistujamäärä laskuun jo tänä vuonna. Riippumatta siitä toteutuuko veikkaukseni äärioikeiston mielenosoituksen pienentymisestä on äärimmäisen tärkeää, että jokainen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen uusnatsien ja muiden äärioikeistolaisten ihmisvihamielistä fasistista politiikkaa vastustava ihminen osallistuu antifasistiseen Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen ja kutsuu osallistumaan kaikki tuntemansa ihmiset.
Äärioikeiston vastustajien näkökulmasta tänä vuonna olisi mahdollista saavuttaa ainakin jompikumpi näistä kahdesta voitosta: joko 612-mielenosoituksen koko pysyy suurin piirtein samana ja antifasistisen mielenosoituksen koko kasvaa entisestään tai paremmassa tapauksessa 612-mielenosoitus on aiempaa pienempi ja antifasistinen mielenosoitus on aiempaa enemmän sitä suurempi. Pidemmän aikavälin tavoitteena on pitää yllä antifasistista painetta sekä saada kaikki äärioikeiston itsenäisyyspäivän mielenosoitukset menettämään tulevina vuosina kaiken jäljellä olevan kannatuksensa ja kuivumaan lopulta kasaan.
Sami Salmela
Toimitus 