Éric Hazanin haastattelu Gilets Jaunes -protesteista.
Onko silmiemme edessä kapina, jota Näkymätön komitea julisti kirjassaan vuonna 2007? [1]
Tänä päivänä tapahtuvia asioita käsiteltiin tässä kirjassa, kuten esimerkiksi ajatusta taloudellisen toiminnan blokkaamisesta. Ajatus vaikutti tuolloin epärealistiselta, ja silti se toteutuu nyt. Kaikki Näkymättömän komitean kirjassa esitetyt ideat ja ajatukset eivät kuitenkaan vastaa niitä mitä tänä päivänä ilmaistaan.
Analysoit yhdessä kirjassasi ”kapinan dynamiikkaa”. Mitä tekijöitä tähän liittyy, ja näetkö sen olevan nyt käynnissä?
Se on aidosti uutta ja huolestuttaa hallitusta, että ihmiset tulevat Pariisiin kaikkialta. Berry, Bergerac, Picardy… Ollessani kaupungilla viime lauantaina en tavannut yhtään pariisilaisia. Tässä on valtava ero aiemmin kokemaamme verrattuna. Tällä kertaa Pariisi on taistelukenttä eikä toimija.
Onko enemmän kyse kansankiihotuksesta, kapinasta, vallankumouksesta vai jostakin muusta?
Viime lauantain tapahtumat näyttivät todella paljon kapinalta. Eikä ainoastaan Pariisissa. Liike on ollut erittäin vahva muualla. Sellaisissa paikoissa kuin Bordeaux ja Marseille sekä jopa niin kaukaisessa kuin Le Puy-en-Velay… Pariisi ei ole se moottori mikä se yleensä on, mikä se oli Toukokuussa ’68, mikä se oli Kommuunin aikaan. Nykyään asiat tapahtuvat Pariisissa sen takia, että valta lepää siellä. Macron on siellä. Kaupungilla itsellään ei ole kuitenkaan tässä roolia.
Jos asiaa on tarkasteltava historialliselta kantilta, niin nykyhetki muistuttaa kaikista eniten kesäkuun 1848 kapinaa. Kuten nykyään, kapina tehtiin silloin anonyymin väkijoukon toimesta ilman johtajia. Kesäkuun 1848 tapaan tänä päivänä ei ole olemassa selviä vaatimuksia. Myös silloin alussa kieltäydyttiin ainoastaan hyväksymästä hyväksymätöntä. Tuolloin Kansallisten työpajojen työläiset, jotka eivät tämän hetken tavoin olleet ainoastaan pariisilaisia vaan monet olivat normanneja tai picardeja, kieltäytyivät ”valitsemasta” heille tarjottua vaihtoehtoa mennä Algeriaan tai kuivattaa Solognen soita. He kieltäytyivät ja tarttuivat aseisiin.
Jos taas emme mieti ennakkotapauksia, mitä nyt tapahtuu?
Elämme historiallista hetkeä, vaikka se ei välttämättä nyt vaikuta sellaiselta. Uskon, että tämän hetken tapahtumia tullaan tarkastelemaan kolmenkymmenen vuoden päästä merkittävänä tapahtumana, käännepisteenä. Tästä syystä kirjailijoiden, taiteilijoiden ja intellektuellien – vaikka en oikeastaan pidä tästä sanasta – tulisi osoittaa tukensa. Kaikkea liikkeen parista kuultua ei tarvitse tukea, mutta ainakin on tuettava ajatusta kapinoinnin oikeutuksesta. Näen hyvin vähän merkkejä tästä, poikkeuksena Emmanuel Todd, joka kertoi, että keltaliivit saivat hänet olemaan ylpeä ranskalaisuudestaan.
Miten selität tämän hiljaisuuden?
Suuri joukko älykköjä pitää väkivaltaa pahana. Äärioikeiston läsnäolo väkivaltaisuuksissa puistattaa niitä, jotka muuten poikkeavat tästä asemasta ja pitävät väkivaltaa joskus legitiiminä. Tämä ei kuitenkaan häiritse minua.
Miksi ei?
Koska vaikka vihollisteni viholliset eivät ole todellisia ystäviäni, ovat ne kuitenkin ainakin pikkiriikkisen sitä.
Kirjassasi Pariisin keksiminen hahmottelit kävelyä kaupungin läpi, jolla pystyy tasaisin väliajoin, ja katukivien avulla, murtamaan vallitsevan järjestyksen. Miten tulkitset viime lauantaisten Pariisin mellakoiden maantiedettä?
Kyse oli mellakasta, joka kohdistui yläluokkaisiin kaupunginosiin. Tämä oli jälleen uusi ilmiö. En tiedä yhdestäkään aiemmasta tapauksesta, jossa mitään kapinallista olisi tapahtunut Avenue Fochilla tai Avenue de Friedlandilla. Lukuunottamatta pientä yritystä sytyttää pörssi tuleen Toukokuussa ’68, mitään ei tapahtunut [Seinen] oikealla rannalla. Pariisin kommuunin aikana yläluokkaiset alueet otettiin nopeasti takaisin Verisen viikon aikana, ja taistelut tapahtuivat pääasiassa työväenluokkaisilla alueilla, vaikka Place de la Concordella oli suuri barrikadi. Tämän kapinan maantiedettä vastaavaa ei siis ole aiemmin nähty Pariisissa.
Muutamia vuosia sitten julkaisit kirjan nimeltä Barrikadin historia. Mitä ajattelet Pariisissa viime lauantaina rakennetuista barrikadeista?
Kaikkien viime vuosisadan barrikadien tapaan kyse on symbolisesta muodosta, jolla ei ole sotilaallista käyttöä. Jos pystytät viisikymmentä senttimetriä korkean barrikadin sulkeaksesi Avenue Fochin, et ajattele sen pysäyttävän poliisin rynnäkköä. Tämä on osa kapinallista sanastoa, kuten se oli Toukokuussa 1968. Ensimmäisiä barrikadeja Rue Gay-Lussacille pystyttäneet opiskelijat eivät ajatelleet niiden pitävän. He halusivat tehdä pysyvän vaikutuksen, ja he olivat oikeassa. Barrikadien elpymisellä vuonna 1968 oli valtava vaikutus. Joitain oli nähty aiemmin Vapautuksen aikaan. Kuitenkin jos katsoo tästä taaksepäin on palattava aina Kommuunin aikaan, jolloin kyse ei ollut symbolisesta vaan kiistatta sotilaallisesta käyttötarkoituksesta. Tuolloin barrikadi vastasi kuitenkin epätoivon muotoa, sillä ne kaatuivat yksi toisensa jälkeen ja useita ihmisiä sekä kuoli että ammuttiin.
En usko, että barrikadeja on pystytetty Pariisissa vuoden 1968 jälkeen. Uskon, että se mitä koimme viime lauantaina sekä sitä edeltävänä lauantaina oli luonteeltaan kapinallista ja barrikadi on yksi kapinan merkeistä.
Vuonna 2014 julkaistussa Ystävillemme-kirjassa Näkymätön komitea kirjoitti: ”Suoraan sanottuna: niin pitkään kun emme pärjää ilman ydinvoimaloita, valtion lakkauttaminen tulee herättämään lähinnä hilpeyttä. Niin pitkään kun kansannousu merkitsee ajautumista terveydenhuollon, ravinnon ja energian katoon, ei tule syntymään suuria massaliikkeitä.” [2] Estääkö se vallankumouksen, että me emme hallitse maan pyörittämiseen tarvittavia teknologioita?
En usko. En ajattele, että massaliikkeen voittoon tarvitaan välttämättä massatietämystä kaikista tärkeimmistä teknologioista. Ei ole olennaista tietää miten jalostamo tai ydinvoimala toimii niitä blokatessa. Siihen ei tarvita muuta kuin rekkoja ja palavia renkaita. Voiton saavuttamiseen jälkeen näissä tehtaissa ja jalostamoissa työskentelevät ihmiset, ketä asia ei vaivaa, pyörittävät koneita mielihyvin. Meidän on jätettävä syrjään kysymys siitä, että tulisiko ydinvoimaloiden pyörittämistä jatkaa.
Me tuskin kuulimme iskulausetta ”yleislakko”. Miten selität tämän?
Kyse on vanhasta anarkistien iskulauseesta, joka ei ole toiminut missään. Jopa vuonna 1968, kaikista suurimman lakon aikana koskaan, työpaikat pysähtyivät yksitellen. Olipa vuosi 1936 tai 1968, suurten lakkojen ajanjaksot ovat pikemminkin paikallisten lakkojen leviävä sarja. Käynnissä olevien mobilisaatioiden ytimessä ei sitä paitsi ole pelkästään työ.
Julkaisit Lundi Matinissa kirjoituksen, aikana jolloin useat nuoret huusivat kaduilla iskulausetta ”Kaikki vihaavat poliisia”, jossa muistutit hyvin eri sävyyn ”Bastiljin valtauksesta Ben Alin ja Mubarakin vallasta syöksemiseen, ratkaiseva hetki oli se, kun järjestysvoimat vaihtoivat puolta.” Mistä tämä ratkaiseva hetki rippuu, ja vaikuttaa se mielestäsi olevan näköpiirissä?
Pidän sinnikkäästi kiinni optimismistani. Kaikki nauroivat minulle kritisoidessani iskulausetta ”Kaikki vihaavat poliisia”. Minä vihaan joissain poliisiyksiköissä olevia fasisteja, erityisesti BAC:ssä. Osa poliisista, mukaan lukien useita CRS:ssä, ovat proletaareja, riistettyjä, ja tuntevat sen selvästi. On olennaista lähestyä heitä. Jos en olisi näin vanha, menisin toverien kanssa poliisin tiesuluille ja haastaisin heitä sanomalla ”Sinä olet riistetty, tiedät kyllä sen, mitä teet täällä?”. Luulen, että jotain tapahtuisi. Ainakin heidän mielissään, vaikka he eivät päästäisikään meitä läpi välittömästi.
Gilets jaunes -mobilisaation ensimmäisinä päivinä näimme osan ihmisistä puhuvan poliisille ja joskus saavan heiltä sympatiaa. Vaikuttaa siltä, että tämä liike voisi puhua enemmän poliisille, ja puhua klassista suoraa kapinaa paremmin. Uskon, että jotkut Pariisin polisiista ja CRS:stä alkavat jo epäröidä kuunnellessaan mitä keltaliiveillä on sanottavana. Uskon heidän olevan todella valmiita epäröimään.
1. Näkymätön komitea, Tuleva kapina. 2007. Suomeksi useita versiota, joista viimeisimmän julkaisi Kolera-kustannus. Verkossa: https://www.kolera-kollektiivi.fi/pdf/FinalKapina.pdf
2. Näkymätön komitea, Ystäville. 2014. Julkaistu suomeksi piraattikopiona. Verkossa: https://fi.theanarchistlibrary.org/library/nakymaton-komitea-ystavillemme
Haastattelijana toimi Joseph Confavreux. Haastattelu julkaistu alunperin 7.12.2018. Suomennos tehty Verson sivulla julkaistusta englanninkielisestä versiosta.
Katso myös:
Toimitus 