Tämä tarina on kirjoitettu kansainvälisenä jesidien kansanmurhan muistopäivänä 3.8.2019.
Elokuun 3. päivänä vuonna 2014 jihadistijärjestö Isis hyökkäsi Shengalin vuorelle aikomuksenaan alueen jesidiväestön täydellinen tuhoaminen ja orjuuttaminen. Shengalin kaupunkiin ja sitä ympäröiviin kyliin asettuneet 11 000 Kurdistanin demokraattisen puolueen (KDP) Peshmerga-taistelijaa ja Irakin armeijan sotilasta pakenivat lähestyviä jihadisteja ampumatta yhtä ainoata luotia, jättäen satoja tuhansia ihmisiä Isis-terroristijärjestön murhattaviksi ja seksiorjiksi. Niin sanottu liberaali “kansainvälinen yhteisö” seurasi hiljaa vierestä verilöylyä, joka pääsi valloilleen jihadistien rynniessä aseettomien ihmisten kimppuun. Pieni joukko määrätietoisia vallankumouksellisia käänsi kuitenkin tapahtumien kulun täysin, pelasti kymmeniä tuhansia siviilejä ja auttoi kansanmurhasta selvinneitä jesidejä luomaan autonomiset itsepuolustusvoimat sekä jälleenrakentamaan yhteiskuntansa konfederalismin periaatteiden mukaan. Shengalin vuori on nyt vapautettu kokonaan Isisin kynsistä ja se on alkuperäisten asukkaidensa federalistisen ja autonomisen hallinnon ja sen itsepuolustusvoimien käsissä.
Shengal-vuoren tarina on yksi Lähi-idän traagisimpia ja synkimpiä hetkiä 2010-luvulla, mutta se on myös legendaarinen kertomus toveruudesta, vastarinnasta ja toivosta hetkellä, jolloin kaikki toivo näyttää menneen. Pieni joukko Kurdistanin vallankumouksellisia teki ideologisen johdonmukaisuutensa, militanssinsa ja pyyteettömyytensä voimalla sen, mihin yksikään valtio ja niiden 11 000 sotilasta eivät pystyneet: kohtasivat jihadistit silmästä silmään ja sanoivat: ”tästä ette kulje!”
Taustaa: Keitä ovat jesidit?
Jesidit ovat asuttaneet Mesopotamiaa tuhansia vuosia ja ovat yksi Lähi-idän vanhimpia uskontokuntia. He puhuvat kurdikielen “pohjoismurretta”, kurmanjia, mutta muista kurdeista heidät erottaa jesidi-usko ja -kulttuuri, kun suurin osa kurdeista on sunnimuslimeja. Jesidi-usko on huomattavasti abrahamilaisia uskontoja vanhempi – joidenkin arvioiden mukaan jopa 6 000 vuotta vanha – ja siitä syystä “pakanallisia” tai “vääräuskoisia” jesidejä on vainottu poikkeuksellisen ankarasti vuosisatojen ajan.
Jesideille pyhä “riikinkukkoenkeli”, Melek Taus, on joskus tietoisesti, joskus tietämättömyydestä sekoitettu joihinkin islamin oppeihin kuuluvaan Saatana-hahmoon (Sheitan/Shaytan) ja tästä syytä jesidit ovat olleet koko uuden ajan läpi poikkeuksellisen vainottuja. Erityisesti kaikkein taantumuksellisimmat ja sotaisimmat voimat ovat halunneet pitää yllä mielikuvaa ”saatananpalvojista” saadakseen ihmisiä sotaan jesidejä vastaan islamin ja “pyhän sodan” nimissä.
Melek Taus.
1200-luvulta alkaen on kirjattu yhteensä 73 jesidien kansanmurhaa, joista suurin osa on ollut Ottomaani-imperiumin toimeenpanemia. Tästä syystä jesidit käyttävät kansanmurhasta kurmanjin sanaa “ferman”, joka tarkoittaa käskyä tai määräystä. Ensimmäisen kansanmurhan määräsi vuonna 1246 Bedreddin Lulu, Mosulin Zengin herra, ja viimeisen määräsi vuonna 2014 uusottomaaninen AKP ja toimeenpani Isisin sotajoukot. Jokaikinen näistä kansanmurhista on tehty islamin nimissä.
Jesidit ovat kerta toisensa jälkeen olleet tuhoutua kokonaan, mutta jokaisen kansanmurhan jälkeen heidän kulttuurinsa on noussut uudestaan. Shengal-vuori on toiminut historiassa usein jesidien viimeisenä turvapaikkana.
Näistä syistä PKK:n vangittu perustajajäsen ja ideologinen johtaja Abdullah Öcalan on Lähi-idän historiaa ja sivilisaatiota käsittelevissä kirjoituksissaan toistuvasti painottanut jesidien uhanalaista asemaa ja kehottanut Kurdistanin vapaustaistelijoita seuraamaan jesidien tilannetta erityisellä tarkkuudella. Kun Isis vuonna 2014 lähestyi Shengal-vuorta, ainoastaan Kurdistanin työväenpuolue PKK ymmärsi, mistä sen liikkeissä on kyse, ja PKK:n salassa tekemät varotoimenpiteet ja interventio kriittisellä hetkellä pelastivat kymmeniä tuhansia ihmisiä kuolemalta ja seksiorjuudelta.
Kohti elokuun 3. päivää – valtiollisten voimien poliittinen ja moraalinen korruptio jätti sadattuhannet jesidit kuolemaan
Ennen vuoden 2014 elokuun 3. päivää Shengal oli niin ikään feodaalisen Kurdistanin demokraattisen puolueen KDP:n ja sen puoluemilitian “Peshmergan” hallinnassa. Kun Yhdysvallat vuonna 2003 kaatoi Saddam Husseinin hallinnon, Shengal jäi Irakin keskushallinnon ja Kurdistanin aluehallinnon (KRG) väliseksi “harmaaksi alueeksi”. Shengalissa oli tarkoitus järjestää vuonna 2007 kansanäänestys alueen statuksesta, mutta sellaista ei ole tähän päivään mennessä järjestetty.
Kun Isis valloitti Mosulin suurkaupungin 10. kesäkuuta 2015, riski Shengalin joutumisesta hyökkäyksen kohteeksi näytti suuremmalta kuin minkään muun Mosulin naapurialueen. Öcalan varoitti tilanteesta useaan otteeseen, mikä sai PKK:n ottamaan yhteyttä KDP:n varoittaakseen tästä uhkaavasta vaarasta. PKK teki myös selväksi, että se voi lähettää omia taistelijoitaan Shengaliin, mutta KDP ei ikinä vastannut PKK:n tarjouksiin.
Shengal (Sinjar) sijaitsee Pohjois-Irakissa aivan Syyrian rajan tuntumassa. Se on suoraan Irakin toiseksi suurimman kaupungin, Mosulin, länsipuolella.
Mosulin valtaamisen jälkeen Isisin sotajoukot hyökkäsivät turkmeenien asuttamaan Tal Afariin aivan Shengalin lähellä, ja monet turkmeenit pakenivat Shengaliin. Sen sijaan, että KDP olisi tehnyt tarvittavia valmisteluja Shengalin puolustamiseksi, puolueen politrukit alkoivat yllättäen takavarikoida jesidien aseita sanoen heille “me suojelemme teitä”. Yksi myöhemmin perustettujen, vallankumouksellisten Shengalin vastarintayksiköiden (YBŞ) taistelijoista, Tîrêj Şengalî, muistaa sotilaiden vakuuttaneen: “Shengal on kunniamme, puolustamme sitä vaikka mikä tulisi.”
“Kun Isisin joukot valtasivat kaikki alueet Shengalin ympäriltä, emme vielä siinäkään vaiheessa uskoneet, että me voisimme olla seuraavana tulilinjalla. Meidän ympärillä oli massiivinen armeija peshmergoja ja Irakin armeijan sotilaita”, Tîrêj Şengalî kuvailee tunnelmaa ennen jihadistien hyökkäystä. Virallisten tilostojen mukaan Shengalissa ja sitä ympäröivissä kylissä oli tuohon aikaan 11 000 KDP:n peshmergaa, Irakin keskushallinnon sotilasta, poliisia ja muihin puolueisiin kytkeytyneiden militoiden taistelijaa.
Kun elokuun 2. päivänä Isisin jihadistit viimein hyökkäsivät Shengaliin, jossa asui tuohon aikaan 500 000 ihmistä, jesidit saivat omin silmin todistaa kuinka KDP:n peshmergat ja Irakin armeijan sotilaat juoksivat välittömästi pakoon vieden kaiken lisäksi mukanaan jesideiltä takavarikoimansa aseet. “Ymmärsimme vasta tuossa vaiheessa, että peshmergat ja sotilaat olivat täällä ainoastaan rahan takia. Kun vaara alkoi lähestyä, he juoksivat karkuun eivätkä katsoneet kertaakaan taaksensa”, Şengalî muistelee. Sadattuhannet jäivät täysin ilman itsepuolustusta juuri kriittisimmällä hetkellä, kun jihadistit rynnistivät teurastamaan “saatananpalvojia”.
Sama kaava oli toistunut jo aiemmin monilla alueilla Syyriassa ja Irakissa. Valtiolliset armeijat olivat osoittaneet, ettei niiden sotilaskuri ja taistelijoiden mentaliteetti riitä taistelemaan fanaattisia jihadisteja vastaan, vaan sotilaat vetäytyvät pakokauhun vallassa jo nähdessään mustien lippujen lähestyvän. Isisin nopea laajeneminen perustui juuri tähän pelotevaikutukseen, jota se loi äärimmäisen sadistisilla ja väkivaltaisilla joukkomurhillaan ja levitti videoituna ympäri maailmaa, ei niinkään sen sotilaalliseen ylivertaisuuteen. Kukaan ei kuitenkaan uskonut, että jopa 11 000 sotilasta voisi luopua taistelusta ampumatta luotiakaan.
Isin hallitsemat alueet Syyriassa ja Irakissa, kesällä 2014. Shengal vuori on saarrettu kolmesta ilmansuunnasta.
Kansa pakeni vuorelle – “tähdet loistivat tuona yönä maagisesti”
Yksin jätetyt jesidit kamppailivat vastaan muutamilla kivääreillä, joita jotkut olivat onnistuneet piilottamaan KDP:n politrukeilta. Muutamista kiväärein aseistautuneista maanviljelijöistä ei kuitenkaan ollut paljoa vastusta fanaattisille jihadisteille, jotka olivat juuri kaapannet massiivisen määrän uusinta NATO-kalustoa, tankkeja, ohjuksia, raskaita tykkejä ja konekiväärejä suurkaupunki Mosulista. Peshmergojen lähdettyä karkuun kauhu alkoi levitä nopeasti puolustuskyvyttömien ihmisten keskuudessa: Jihadistit etenivät kylästä kylään ja teloittivat jokaisen, joka ei kääntynyt muslimiksi ja vannonut uskollisuutta järjestölle. Naiset ja tytöt kidnapattiin seksiorjiksi ja omaisuus ryövättiin tai poltettiin.
Tilanne elokuun 3. päivän aamuna vaikutti kaikin puolin epätoivoiselta. Shengalin kaupungin lähes olematon puolustus oli murtunut ja jihadistien kuolemanpartiot kulkivat asunnosta toiseen, naapurustosta toiseen säästämättä edes lapsia teatraalisilta teloituksilta. Sadat ihmiset tekivät itsemurhia jotteivat joutuisi valloittajien käsiin, minkä moni arvioi olevan kuolemaakin kauheampi kohtalo. Kymmenettuhannet jesidit jättivät Shengalin kaupungin pakokauhun vallassa, ja lähtivät vaeltamaan ylöspäin Shengal-vuorelle yrittäen epätoivoisesti pelata aikaa jihadistien piirittäessä heitä kaikista ilmansuunnista.
Shengal-vuorelta on löytynyt kymmeniä jihadistien jälkeensä jättämiä joukkohautoja.
Shengalin naisten yksiköihin (YJŞ) myöhemmin liittynyt Viyan Helabî muistelee elokuun 3. päivän tapahtumia:
“Ne, jotka joutuivat jihadistien käsiin, olivat lopullisesti mennyttä. Heidät joko orjuutettiin tai teurastettiin saman tien. Mutta myös monet vuorelle paenneet kuolivat joko nälkään, janoon tai putoamalla rotkoihin. Monet ihmiset myös hyppäsivät rotkoihin välttääkseen joutumisen jihadistien käsiin. Koko maailma tuijotti tuona iltana Shengal-vuorelle, mutta kukaan ei pistänyt tikkua ristiin sen pysäyttämiseksi. Minuutti minuutilta ihmiset ympäri maailmaa seurasivat verilöylyä, joka pääsi valloilleen jihadistien rynnätessä Shengalin kaupunkiin ja vuorelle. Kaikesta tästä kauhusta huolimatta, tähdet valaisivat Shengalia kirkkaasti tuona yönä. Yö oli hyvin selkeä, ja tähdet hohtivat yliluonnollisella tavalla. Sen takana oli salattu merkitys…”
“Derwêshê Evdîn 12 legendaarista ratsastajaa” – toivo syttyy uudestaan synkimmällä hetkellä
Kurdistanin työväenpuolueen sissien, Kansan itsepuolustusvoimien (HPG), yleisesikunnan jäsen Murat Karayılan sanoi marraskuussa 2014 antamassaan haastattelussa, että PKK oli ottanut jo kesällä ohjat omiin käsiinsä aavistaessaan Shengalin jesidien olevan suuressa vaarassa.
“Sekä KDP että PUK vakuuttivat, että heillä on tilanne hallussa eivätkä he kaipaa PKK:n sissien apua”, Karayılan muistelee tuon ajan diplomaattisia pyrkimyksiä. “Me aloimme kuitenkin tehdä omia valmistelujamme. Lähetimme 12 taistelijaamme välittömästi Shengaliin. Kun puhuin noiden 12 toverin kanssa ennen heidän lähtöä, vertasin heitä legendaariseen taruun Derwêshê Evdîn kahdestatoista ratsastajasta, ja sanoin että he tulevat vielä puolustamaan Shengalia samaan tapaan.”
“Lähetimme nämä toverit Shengaliin salaisia reittejämme pitkin. Kun KDP:n peshmergat saivat tästä vihiä, he pidättivät kolme toveriamme, mutta loput yhdeksän pääsivät onnistuneesti perille. Sitten kuulimme yhdeksän aikaan elokuun 3. päivän aamuna katastrofaalisia uutisia peshmergojen karkumatkasta. Se oli ensimmäinen kerta kahdeksaan vuoteen, kun otin puhelimella yhteyttä Shengaliin. Tuolla samalla hetkellä lähetimme toisen sissiyksikön suoraa päätä Shengaliin”, Karayılan muistelee.
“Kun lähdimme Kandil-vuorelta (satojen kilometrien päästä), suuntasimme ensin Rojavaan ja sieltä YPG:n avaamaa reittiä pitkin Shengaliin”, yksi “interventioyksikköön” liittyneistä tovereista, Êrîş Hewreman, kuvaili matkaansa. “Kun lähestyimme Shengalia, näimme joka puolella kuolleita ihmisiä, jotka olivat nääntyneet nälkään. Laaksot ja kanjonit olivat täynnä ruumiita, joista osa oli Isisin jihadistien murhaamia ja silpomia. Se kuvotti meitä suunnattomasti, mutta sitäkin enemmän olimme vihaisia KDP:lle, joka oli jättänyt nämä ihmiset kuolemaan.”
Pelkästään ensimmäisen vuorokauden aikana Isis teloitti ja kidnappasi tuhansia jesidejä. Ne, jotka olivat onnistuneet pakenemaan vuorelle, olivat joka puolelta piiritettyjä ja odottivat lähes varmalta näyttävää joukkokuolemaa. Pieni toivonpilkahdus näkyi kuitenkin juuri samaan aikaan saapuneissa PKK:n militanteissa. Vaikka kyse oli pienestä joukosta, he seisoivat päättäväisesti pakolaisten ja täysin ylivoimaiselta vaikuttavan vihollisen välissä. Kokeneet sissit olivat tottuneita taistelemaan itseään suurempia vihollisia vastaan ja Shengalin vuoristoisella seudulla he olivat omassa elementissään: he iskivät vihollista vastaan pysyen jatkuvassa liikkeessä, varastaen kaatuneita jihadistien aseita ja ammuksia, kadoten takaisin vuorten notkoihin ja hyökäten jälleen odottamattomasta suunnasta. Yhdeksän toverin ryhmä onnistui ottamaan kontrolliinsa molemmat vuorelle johtavat tiet muutamilla henkilökohtaisilla kalashnikoveillaan ja yhdellä peshmergoilta kiireessä jääneellä DsHK-konekiväärillä. He pitivät asemansa koko elokuun 3. päivän ja saivat jopa ajettua läpimurtoa yrittäneet jihadistit perääntymiskannalle. Tämä osoittautui käänteentekeväksi koko jesidikansan tulevaisuudelle.
PKK:n taistelija Shengalin raunioiden keskellä.
Vuorelle loukkuun jäänyt toimittaja Hayri Kızıler kuvaa seuraavien päivien tapahtumia seuraavasti:
“Samalla kun ihmiset pakenivat vuorielle, sissit onnistuivat ottamaan tiet haltuunsa. Tämä oli todella helpottavaa, vaikka kyse oli niin ikään pienestä helpotuksesta. Sen jälkeen YPG taisteli tiensä jihadistien läpi toisesta suunnasta, ja onnistui lopulta pääsemään vuorelle. Seuraavana päivänä julkaistun Karayilanin tiedotteen jälkeen toinen sissiryhmä taisteli askel askeleelta tiensä vuorelle. Elokuun 5. päivänä perustettiin kansan militia. Yksiköille jaettiin niiden puolustusasemat ja muutamassa päivässä koko vuori oli turvattu. Alunperin seitsemästä kokeneesta toverista koostunut yksikkö oli muutamassa päivässä kasvanut lähes 2 000 ihmisen itsepuolustusvoimaksi. Sissien ja YPG:n taistelijoiden saapuminen kriittisellä hetkellä valoi jesideihin uutta uskoa ja taistelutahtoa.”
Kun uutiset kansanmurhasta levisivät, Rojavan hallinto mobilisoi kaiken minkä voimillaan pystyi. Rojavassa oli juuri tuohon aikaan menossa suuri operaatio Pohjois-Syyrian suurimman kaupungin, Heseken, vapauttamiseksi jihadisteilta. Operaatio laitettiin jäihin Shengalin kriittisen tilanteen takia, ja joukko YPG:n ja YPJ:n tovereita lähti taistelemaan tiensä Til Koçerin, Rabian ja Jazaan läpi Shengal-vuorelle. Kymmeniä tovereita kaatui matkalla, mutta he onnistuivat viidessä päivässä avaamaan satojen kilometrien käytävän aina Shengal-vuorelle asti.
YPG:n ja YPJ:n taistelijat opastivat kymmeniä tuhansia jesidejä turvaan Rojavaan autoilla, joita rojavan asukkaat olivat lahjoittaneet pelastusoperaatiota varten. Myös monet siviilit lähtivät vapaaehtoisesti kuskaamaan pakolaisia, ja he myös tarjosivat välittömästi lahjoituksina kerättyä vettä ja ruokaa nääntymisen partaalla olleille ihmisille. Käytännössä kaikki Ciziren kantonista löytyneet autot valjastettiin tähän tarkoitukseen. Liberaali “kansainvälinen yhteisö”, joka oli täysin hiljaa seurannut jesidien kansanmurhaa vierestä, julisti tässä vaiheessa tämän käytävän “humanitääriseksi käytäväksi”.
Shengalin vastarintayksikköjen komentaja Tîrêj Şengal, joka oli itse tuohon aikaan yksi YPG-YPJ:n avaamaa reittiä pitkin selviytyneistä siviileistä, kuvaa tuolloin vallinnutta mielenmaisemaa: “Me olimme täysin hukassa. Kuulimme huhuja sisseistä, jotka halusivat vapauttaa Shengalin kaupungin ja organisoida ihmiset. Olimme juuri ylittäneet rajan Rojavaan, mutta halusimme kovasti palata Shengaliin ja tehdä jotain, vaikka emme yhtään tienneet mitä.”
“Jesidit oppivat tuntemaan PKK:n” – kamppailu Shengalin vapauttamiseksi
Êrîş Hewreman, yksi “kahdestatoista ratsastajasta”, jotka lähti Kandil-vuorelta puolustamaan Shengalia, muistelee kuinka “sissien saapuminen nosti silmin nähden jesidien kamppailuhenkeä ja he alkoivat itseorganisoitua.” Vaikka Rojavan ja Shengalin välinen käytävä suljettiin myöhemmin, se ei Hewremanin mukaan laskenut taisteluhenkeä piiruakaan: “Me kehitemme syvän toveruussuhteen alueen ihmisten kanssa. Alussa jesidit eivät tienneet PKK:sta mitään, mutta pian he oppivat tuntemaan sen syvällisesti. Me siirryimme puolustuksesta hyökkäykseen, ja iskimme kaikkialla armotta jihadisteja vastaan. Taistelimme 11 kuukautta putkeen pienellä alueella. Vastarinta oli ennennäkemätöntä, ja jesidit seurasivat vierestä sellaisten kaatuneiden sankareiden kuin Pirdoğanin, Canfedan ja Berxwedanin esimerkkiä.”
Täysin päinvastoin kuin KDP, PKK ja YPG luovuttivat alusta lähtien jesideille omia aseitaan (kiväärejä ja granaatteja), joita ne olivat onnistuneet ottamaan haltuunsa kaatuneilta jihadisteilta. Vapaaehtoisia alettiin myös välittömästi organisoida puolustusyksiköihin ja kouluttaa aseellisella ja ideologisella tasolla, jotta nämä voisivat ottaa vastuun omasta yhteisöstään ja sen itsepuolustuksesta. Syyskuussa 2014, alle kuukausi kansanmurhan jälkeen, Shengalin autonomiset itsepuolustusjoukot, Shengalin vastarintayksiköt (YBŞ), julistettiin perustetuksi. Naiset alkoivat organisoitua autonomisesti Shengalin Naisten itsepuolustusyksiköiksi (YPJ-Shengal). Nimi muutettiin myöhemmin Shengalin naisten yksiköiksi (YJŞ).
PKK koulutti koulutti ja organisoi jesidit puolustamaan itse itseään.
Lokakuun 29. päivänä vuonna 2015 Shengalin vastarintayksiköt (YBŞ), Shengalin naisten yksiköt (YJŞ) ja Shengalin puolustusvoimat (HPŞ) perustivat lopulta yhteisen komentokeskuksen, Jesidimaan komentokeskuksen Shengalin vapauttamiseksi. Samaan aikaan Syyrian puolella rajaa YPG ja YPJ vapauttivat Hawlin ja Xatûniyên, ja PKK:n sissit vapauttivat Kolikin ja Geliyê Şîlon vuoret ja useita kyliä Shengalin ympäriltä.
Lokakuun 29. päivänä perustettu komentokeskus julisti jo samana päivänä Operaation Shengalin vapauttamiseksi alkaneen. Tässä vaiheessa myös KDP yritti puhdistaa aiemmin täysin tuhoamaansa luottamusta – tai ainakin sen julkisivua – ja alkoi taistella Isisiä vastaan Shengalin itäpuolella. Siviilit tarttuivat aseisiin vallankumouksellisen kansansodan ja legitiimin itsepuolustuksen viitekehyksessä. Vain kaksi päivää operaation alkamisen jälkeen YBŞ-YJŞ:n taistelijat ja PKK:n sissit vapauttivat Shengalin kaupungin keskustan ja julistivat kaupungin kuuluvan jälleen sen asukkailleen. Lähikylien vapauttaminen ja maan alle painuneiden jihadistisolujen eliminointi kestivät kuitenkin useita kuukausia, ja soluja löytyy edelleen tasaisin väliajoin Shengalin ympäristöstä.
Yhteenveto kansanmurhan vaikutuksesta
Suurin osa jesideistä pääsi PKK:n internvention ansiosta pakoon kansanmurhaa Shengal-vuorelle, josta he siirtyivät turvaan Rojavaan PKK:n ja YPJ-YPG:n avaamaa käytävää pitkin. Siellä jesidit sijoitettiin Dêrikin kaupungin lähelle rakennetulle itseorganisoituneelle Newroz-leirille, joka on järjestäytynyt konfederalismin periaatteiden mukaan ja jonka turvallisuudesta vastaa autonomiset Shengalin vastarintayksiköt (YBŞ) ja Shengalin naisten yksiköt (YJŞ).
Osa jesideistä jatkoi Rojavasta matkaansa Irakin Kurdistanin pakolaisleireille tai Pohjois-Kurdistaniin, jossa heidät sijoitettiin pakolaisleireille Şırnakin, Mardinin, Batmanin ja Amedin kaupunkien läheisyyteen. Osa jesideistä lähti jesidi-instituutioiden ja Rojavan hallinnon kutsuista huolimatta pakolaisiksi Eurooppaan.
Pakolaisia saapuu Rojavaan.
PKK:n interventio pelasti reilusti yli 90 % Shengalin alueen väestöstä, mutta siitä huolimatta uhriluvut nousevat karmiviin mittaluokkiin. Vuoden 2014 lokakuussa julkaistun YK:n raportin mukaan kansanmurhan yhteydessä:
- Noin 5000 jesidimiestä teloitettiin
- Noin 100 jesidimieheltä leikattiin pää irti
- Noin 7000 jesidinaista ja -tyttöä kidnapattiin ja myytiin seksiorjiksi
- Tuntematon määrä jesidityttöjä ja -naisia raiskattiin
- Tuntematon määrä jesinaisia pakkonaitettiin Isis-komentajille
On kivuliasta edes arvioida sitä tuhon ja kuoleman mittaluokkaa, jonka Isis olisi voinut Shengaliin langettaa, jos evakuomisreittiä Rojavaan ei olisi avattu ja jihadisteja pysäytetty. Jo verilöyly siinä laajuudessa kuin se elokuun 3. päivänä tapahtui on jättänyt syvät psykologiset arvet koko Shengal-vuoren väestöön, joka kokee oikeutetusti tulleensa petetyksi ja yksin kuolemaan jätetyksi, kun peshmergat ja Irakin armeijan sotilaat takavarikoivat heidän aseensa ja lähtivät lopulta itse karkuun. Myöhempi itseorganisoituminen ja itsehallinnolliset puolustusvoimat ovat joiltain osin parantaneet kollektiivisen trauman jälkiä ja valaneet selviytyjiin itseluottamusta ja toivoa elämän luomiseksi uudelleen.
Rojavan itsepuolustusvoimat käynnistivät vuonna 2016 laajamittaisen offensiivin Isisin “kalifaatin” tuhoamiseksi ja jesidinaisten vapauttamiseksi. Marraskuussa 2016 aloitetussa Eufratin raivo -operaatiossa YPJ ja YPG vapauttivat Raqqan kaupungin, joka toimi siihen asti “kalifaatin” pääkaupunkina ja orjakaupan keskuksena. Myöhemmin Ciziren myrsky -operaatio Deir ez-Zorissa vei kamppailun loppuun asti ja vapautti “kalifaatin” viimeisetkin alueet. Itseorganisoituneet jesidinaiset osallistuivat molempiin kampanjoihin YPJ:n ja YJŞ:n riveissä ja ovat kertomusten mukaan olleet usein kaikista motivoituneimpia ja hurjapäisimpiä taistelijoita kamppailussa Isisiä vastaan. Näissä operaatioissa vapautettiin noin 3000 eli puolet niistä 6,417 jesidinaisesta, joiden Isisin tiedetään kidnapanneen. Loppujen kohtalo on edelleen tuntematon, mutta epäillään, että ainakin osa kidnapatuista naisista on edelleen orjina Turkin tukemien jihadistien miehittämillä alueilla Idlibin maakunnassa Länsi-Syyriassa.
Jesidinaiset osallistuivat aktiivisesti Isisin ”kalifaatin” kukistamiseen YPJ:n ja YJŞ:n riveissä. Kuva: Raqqan vapautuksen julistaminen.
Shengal-vuori ja sen rinteillä sijaitseva Shengalin kaupunki ovat nykyään itsehallinnollisia sekä yhteiskunnallisella että sotilaallisella tasolla. Shengalin ”demokraattinen autonomia” julistettiin viimein elokuun 20. päivänä vuonna 2017, noin kolme vuotta kansanmurhan jälkeen, ja samalla julkaistiin tiekartta alueen vapauden ja itsehallinnon syventämiseksi.
PKK vetäytyi lopulta Shengalista vuoden 2018 maaliskuussa, kun Turkin miehitysarmeija uhkasi alkaa pommittaa vuorta ja viedä loppuun sen, mikä Isisiltä jäi kesken, ellei “terroristeja” ajeta ulos vuorelta muilla keinoin. Taistelijat vetäytyivät Shengalista Kurdistanin yhteisöjen liiton (KCK) poliittisella päätöksellä. KCK sanoi jo vuonna 2017, että militanttien pitkittynyt läsnäolo Shengalissa on alusta lähtien esitetty väärässä valossa: “Ainoa asia mikä merkitsee meille on se, että jesidit pystyvät puolustamaan itse itseään ja organisoimaan yhteiskuntansa autonomisesti, jotta uusi kansanmurha ei ole enää mahdollinen. Shengal tulee kuulumaan Shengalin asukkaille, ja heidän itsepuolustuksena organisoidaan siinä viitekehyksessä. Kun olemme päässeet tähän pisteeseen, keskustelu PKK:n läsnäolosta ei ole enää millään tavalla relevanttia.”
Kun vallankumoukselliset taistelijat lähtivät vuoden 2018 maaliskussa, he olivat yli kolmen vuoden ajan kouluttaneet jesidejä organisoimaan itsensä aseellisesti ja yhteiskunnallisesti, ja auttaneet heitä luomaan tarvittavat federalistiset ja itsehallinnolliset instituutiot.”PKK:n militanttien vetäytyminen ei muuta sitä tosiasiaa, että samastumme heidän ideioihinsa, henkeensä ja vakaumukseensa. Taistelijoiden visiot alkoivat versoa kaikkialla Shengalissa. Varsinkin jesidinaisten järjestäytymiselle heillä oli uraauurtava vaikutus”, Sinûnên naisneuvoston jäsen, Evîn Qasim, kommentoi sissien lähtöä.
PKK-militanttien läsnäololle ei ole enää tarvetta, jesidit organisoivat nyt itsensä ja puolustavat maataan omilla puolustusvoimillaan. Ensimmäistä kertaa modernin historian aikana.
Johannes Kukko
Toimitus 