Mitä tulevista ilmastolakoista on hyvä tietää – keskustelu Yhdysvalloista

Perjantaista 20. syyskuuta alkaen laaja joukko erilaisia ryhmiä, joista monet on muodostuneet vuoden sisällä, käynnistää toimintaviikon, joka vaatii tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Jatkona tälle Extinction Rebellion (XR, Suomessa liike toimii Elokapina-nimellä) kutsuu ihmisiä osallistumaan suoraan toimintaan 7. lokakuuta.

Anarkistisen ja autonomisen antikapitalistisen liikkeen sisällä on esitetty paljon tervetullutta kritiikkiä esimerkiksi Extinction Rebellionin kaltaisia ryhmiä kohtaan. Kuten It’s Going Down podcastissa olemme tuoneet esiin, kritiikki uuden ilmastoliikkeen väkivallattomuuden periaatetta ja reformistista eliittiryhmiin kohdistuvaa toimintaa kohtaan. Tietyssä mielessä tämä tuntuu askeleelta taakse päin, kun viime vuosina kaasu- ja öljyputkien sekä muun fossiiliteollisuuden vastaisissa kamppailuissa on toteutettu taktiikoiden moninaisuutta ja pyritty fyysisesti blokkaamaan ja sulkemaan fossiiliteollisuuden infrastruktuuria.

Toisaalta monet ovat tuoneet esiin, että uusi ilmastoliike järjestäytyy pääasiassa autonomisesti, mikä tarjoaa tilaisuuden luoda yhteyksiä uuden sukupolven ilmastoaktivistien kanssa. Tämä voi mahdollistaa sysäyksen liikkeen kehittymisestä uusille urille. Ehkä juuri nyt tarvitaan sitä, että verkostomme ottavat kriittisesti ja strategisesti osaa uuteen liikkeeseen, osoittaen samalla erilaisia tapoja mennä eteenpäin tai vähintään tehden näkyväksi asioita, jotka voivat estää todellista vallankumousta.

Saadaksemme tietää, mitä tulevilta ilmastotoimintapäiviltä voi odottaa, haastattelimme uusissa ilmastoliikkeissä toimivaa henkilöä.

IGD: Noin laajasti ottaen, miksi tai miksi ei autonomisten toimijoiden, anarkistien ja antiautoritaarien kannattaa osallistua tuleviin ilmastoaktioihin?

Perusperiaatteena sanoisin, että kun miljoonat ihmiset päättävät lähteä kadulle, asiaan kannattaa aina kiinnittää huomiota. Kysymys on strateginen, ei moraalinen.

On jo käynyt ilmeiseksi, että ilmastonmuutos on 21. vuosisadan määrittävä poliittinen kysymys. Sanoisin, että mitä tällä viikolla maailmanlaajuisessa ilmastolakossa tapahtuu, määrittää osittain suunna sille, miten ilmastonmuutokseen suhtaudutaan lähivuosikymmeninä. Mitä konkreettisia vaihtoehtoja, mitä poliittisia vastakkainasetteluja on tarjolla ihmisille, jotka haluavat organisoitua ilmastokaaoksen pahentuessa. Tämä viikko voi antaa ennakkoaavistuksen orastavista poliittisista suuntauksista ja vastakkainasetteluista, jotka tulevat hallitsemaan maisemaa tulevina vuosina.

Lisäisin, että tämä uusi poliittisten aktivistien sukupolvi on astumassa aikuisuuteen kriittisellä hetkellä, jossa tutkijoiden mukaan meillä on vuoteen 2030 aikaa tehdä jättimäisiä yhteiskunnallisia muutoksia väistääksemme täydellisen romahduksen. Hallitukset, kapitalistit sekä ekofasistien ja muut uudenlaiset taantumukselliset pitävät tarkasti silmällä näitä kamppailuja.  Jos jätämme uudet ilmastomobilisaatiot vaille huomiota, otamme riskin niiden hylkäämisestä kyynikoille ja opportunisteille ja luovutamme jo etukäteen syntymässä olevaa poliittista maaperää. Se olisi menetetty tilaisuus radikaaleille tulevaisuuden visioille ja kamppailuille, joita ilmastonmuutoksen torjumisen edellyttämät globaalit muutokset vaativat.

IGD: Mitä nämä aktioihin mobilisioivat toimijat ovat? Ovatko ne kansalaisjärjestöjä, aktivistiryhmiä vai marxilais-leniniläisiä järjestöjä?

Kansainvälistä ilmastolakkoa (Global Climate Strike) järjestää laaja koalitio uusia ja vanhoja ryhmiä. Ehkä kiinnostavimpia mukana olevat nuorten vetämät organisaatiot, kuten Fridays for Future, Sunrise Movement, Earth Strike, Youth vs Apocalypse ja Zero Hour.

Iso toimija on Extinction Rebellion, ”väkivallattoman suoran toiminnan” ryhmä, joka nousi räjähdysmäisesti esiin viime vuonna Iso-Britanniassa. XR on sittemmin kasvanut valtavasti ja paikallisryhmät leviävät nopeasti Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa. Lisää XR:stä myöhemmin.

Uudet ilmastoryhmät ovat vetäneet mobilisaatioita Kansainväliseen ilmastolakkoon, mutta samalla käytännössä kaikki isot ympäristöjärjestöt, kuten Greenpeace ja 350.org, ovat tukeneet niitä.

Kansainvälinen ilmastolakko (20.–27.9.) on ajoitettu niin, että se tapahtuu ennen YK:n Ilmastokokousta 23. syyskuuta.

IGD: Tässä näyttää olevan paljon liikkuvia osia, mutta pystytkö erittelemään, mitä tulee tapahtumaan viikon 20.–27.9. aikana. Yhdysvalloissa on esimerkiksi luvassa opiskelijoiden ilmastoaktioita, ilmastolakkoja ja Extinction Rebellionin mielenosoituksia. Voitko kertoa vähän enemmän kaikista näistä?

Kansainväliseen ilmastolakkoon siäsltyy satoja tai jopa tuhansia maailmanlaajuisesti koordinoituja aktioita 20.–27.9. Ilmastolakoille asettaa tahdin Euroopan koululais- ja opiskelijavetoinen Fridays for Future -liike, joka on tuonut vuoden aikana kymmeniä tuhansia nuoria lakkoilemaan perjantaisin.

Syyskuun 20. päivä järjestettävä nuorten ilmastolakko kerää odotettavasti isoimman osallistujamäärän, sillä useimmat ryhmät ovat mobilisoineet nimenomaan tämän päivämäärän ympärille [suom. huom. 20.9. järjestettyyn maailmanlaajuiseen ilmastolakkoon otti osaa yli 4 miljoon ihmistä]. Se on iso mahdollisuus uusille ilmastoryhmeille osoittaa suosionsa. Luvassa on mielenosoituksia, puheita, julkkiksia, musiikkia ja juhlamenoa, päivä tuo mieleen People’s Climate Marchin vuodelta 2014.

Pitkin viikkoa tulee olemaan pienempiä kohdennettuja aktioita eri puolilla. Olen kuullut suunnitelmista marssia sisään kaupungintaloihin, aktioista energiayhtiöitä vastaan ja niin edelleen. Isoissa kaupungissa todennäköisesti nähdään päivittäin eri ryhmien eri taktiikoilla toteuttamia aktioita.

Seuraavana perjantaina 27.9. tulee olemaan toinen iso massa-aktio. On mielenkiintoista nähdä, miten se vetää yleisöä verrattuna 20.9. toimintapäivään. Pystyykö ilmastoliike ylläpitämään osallistujamäärän? Kasvavatko luvut entisestään? On ollut puheita häiriöitä tuottavista aktioista, kuten blokkauksista. Tämä voi olla lupaava päivä radikaaleille osallistua toimintaan.

Extinction Rebellion on ilmoittanut suunnittelevansa kansainvälistä kapinaviikkoa 7. lokakuuta alkaen. Ryhmän historian tutnien, voimme odottaa laajan mittakaavan häiriöitä aiheuttavia aktioita, varsinkin jos he pystyvät hyödyntämään olemassaolevan momentumin. Eli jos kaikki menee hyvin, toiminta ei pääty Kansainvälinen ilmastolakko -viikon päättymiseen 27. syyskuuta.

IGD: Miten nämä tapahtumat on organisoitu?

Uusien ilmastoryhmien ansiota kutsu Kansainväliseen ilmastolakkoon on levinnyt kuin kulovalkea. Siihen on tartuttu niin uskomattomalla vauhdilla ja massiivisessa mittakaavassa, että se olisi vaikuttava voimannäyte mille tahansa viime vuosien protestiliikkeelle. Viimeisten näkemäni luvut kertoivat 750 suunnitellusta aktiosta pelkästään Yhdysvalloissa. Mitä ikinä muuta ajattee tästä liikkeestä, niin lakkopäivä tulee olemaan valtava.

Kun lakkokutsu lähti alun alkaen leviämään, useimmat aktioista ilmoitettiin jo toiminnassa olevien ilmastoryhmien ja aktivistiverkostojen toimesta. Käsittääkseni jotkut suunnitellut aktiot kumpusivat kuitenkin orgaanisesti sellaistan yksilöiden tai ystäväporukoiden taholta, jotka eivät olleet vielä mukana tyypillisissä aktivistipiireissä. Globalclimatestrike.net on ollut yksi suosittu toiminnan käynnistäjä näissä tapahtumissa.

Organisoitumisen näkökulmasta sekoitus on mielenkiintoinen: kyseessä on yhdistelmä spontaaneja toimintakutsuja ja institutionaalisia kanavia, jossa olemassaolevat ryhmät lainaavat uskottavuuttaan samalla antaen hajautetuille ryhmille helpon ja selvän väylän osallistua globaaliin liikkeeseen. Toiminta ei ole suoraan ylhäältä-alas johdettua tai horisontaalista, vaan toimiva sekoitus näistä kahdesta.

IGD: Teini-ikäinen Greta Thunberg on ollut paljon parrasvaloissa asiasta viime aikoina osallistuen mm. Daily Show -ohjelmaan. Mikä hänen roolinsa on tässä kaikessa?

Greta, 16-vuotias ruotsalainen, on tullut viime vuosina erittäin kuuluisaksi. Tietyssä mielessä hän on kasvot uudelle nuorison vetämälle ilmastoliikkeelle. Hän aloitti yksin mielenosoittamalla perjantaisin ”Skolstrejk för Klimatet”-kylttinsä kanssa koulunsa ulkopuolella. Hänen toimintasa käynnisti Fridays for Future -liikkeen ja on sittemmin nostanut hänet kansainväliseen kuuluisuuteen ja keskusteluihin keskustelemaan kaikkien kanssa Paavista Naomi Kleiniin.

En ole niinkään kiinnostunut hänestä henkilökohtaisesti kuin hänen symbolisesta roolistaan nykyiselle liikkeelle. Yhtäältä Greta on saanut ihmiset valitsemaan mielenosoittamisen ja kollektiivisen toiminnan suhtautumistapana ilmastonmuutokseen. Monille nuorille hän on inspiraation lähde ja edustaa tulevaisuuden toivoa. Toisaalta, kuten voi odottaa, hän on yhdistänyt raivoon ja häneen kohdistuviin ilkeisiin loukkauksiin lukemattomia taantumuksellisia, mukana fossiiliyhtiöiden johtajia, jäljellä olevia ilmastoskeptikkoja, misogynisteja ja perusöyhöttäjiä.

IGD: Missä määrin nuoret ovat mukana näissä aktioissa?

Hiljattain mobilisoituneiden nuorten vaikutusvaltaa ilmastoaktioiden uuteen aaltoon ei voi liioitella. He ovat nykyisen aallon ydinryhmää ja he määrittävät, mitä tapahtuu seuraavaksi. Kansainvälisessä ilmastolakolla on kaikki julkisen keskustelun ja ilmastopolitiikan paradigmanmuutoksen tunnusmerkit. Nämä nuoret määrittävät uudelleen tulevaisuuden mahdollisuudet ja maailman tulevan tilan.

IGD: Anarkistiset ja autonomiset ryhmät sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa tuntuvat olevan jakautuneita sen suhteen, että tukeako näitä aktioita vai ei. Jotkut ryhmät ovat lähteneet mukaan toimintaan, mutta
toiset ovat erittäin kriittisiä sitä kohtaan. Mitä ajattelet tästä?

Jonkinlainen jakautuminen on olemassa. Jotkut radikaalit ottavat vilpittömästi osaa uusiin liikkeisiin inspiroituneena yhtäältä niiden esiin tuomasta energiasta ja momentumista ja toisaalta siitä, miten vakavasti ne ovat tarttumassa valtavaan ongelmaan. Toiset radikaalit jättävät mielenilmaukset väliin, pitäen niitä liberaalin ympäristöliikkeen viimeisimpänä ilmentymänä – tai jonain vielä pahempana.

On myös esitetty joukko tärkeitä kritiikkejä, joita jakavat myös uutta liikettä sympatisoivat kuten minä.

Tyypillinen kritiikki on syytös poliittisesta naiiviudesta hallitusten ja kapitalismin kykyyn (puhumattakaan halusta) vastata mielenosoittajien vaatimuksiin. Monet radikaalit ovat myös esittäneet huolen siitä, että kun uudet liikkeet kehystävät ilmastonmuutoksen puhtaasti lainsäädännölliseksi tai poliittisiin toimenpiteisiin liittyväksi kysymykseksi (kuten Green New Dealissä), ne ovat rajanneet horisonttinsa liian kapeaksi päästäkseen kiinni perimmäiseen ongelmaan. Kuvailisin tätä perinteiseksi ”reformi vai vallankumous”-tilanteeksi eli jaoksi niiden välillä, jotka uskovat, että valtio ja kapitalismi voidaan sovittaa elinkelpoiselle maapallolle, ja niiden välillä, joille ainoa mahdollinen tapa väistää ilmastokaaos on totaalinen vallankumous.

Toinen keskeinen kritiikki koskee liikkeiden alleviivattua väkivallattomuutta, mikä näyttäytyy monille radikaaleille umpikujana. Tähän liittyy todella vakava kysymys Extinction Rebellionin poliisiystävällisestä lähestymisestä. Extinction Rebellionin huolestuttava suhde poliisiin on kynnyskysymys monille radikaaleille, jotka voisivat muutoin toimia liikkeessä – enkä kyllä syytä heitä tästä.

Näitä kritiikkejä riittää. Mielestäni ne ovat vakavasti otettavia huolenaiheita, ja pelkään niiden olevan ylitsepääsemättömiä ongelmia uusille ilmastoliikkeille nykymuodossaan. Tästä huolimatta tilanne on se mikä se on: ilmastolakko on kohta täällä. Liikkeet ovat sotkuisia, ja joko me radikaalit autamme muovaamaan tätä liikettä tai sitten emme.

IGD: Merkittävä kritiikkiä on esitetty siitä, että hallitusten ja teollisuuden johtoportaille suunnattujen spektaakkeleiden rakentamisen sijaan meidän pitäisi miettiä kollektiivista toimintaa, joka suoraan vie meidät fossiilitalouden sulkevalle tielle. Pitäisikö uuden ilmastoliikkeen aktiot nähdä polkuna sinne, auttavatko tässä intervetiot vai pitäisikö ne nähdä ennemmin esteinä?

Tämä on selvästi yksi liikkeen puutteista, yksi sen keskeisimmistä ratkaisemattomista ristiriidoista. Jos todella uskomme, että hallitukset ovat epäonnistuneet maapallon pelastamisesta, niin miksi ratkaisu on… vaatia hallitusta pelastamaan maapallo? Miksi me pyydämme niitä idiootteja, jotka ovat käytännössä tappaneet kaiken elämän maapallolla, pelastamaan meidät heidän itsensä aiheuttamalta hävitykseltä? Tässä uusilla ilmastoliikkeillä on iso virhe logiikassa, ja tämä voi olla hyvä radikaalin intervention paikka. Pystymmekö tekemään näkyväksi ristiriidan sen välille, että hallituksen uskotaan olevan yhtä aikaa ongelma ja ratkaisu? Voimmeko kääntää vaatimukset, joissa hallituksia pyydetään pelastamaan maapallo, vaatimuksiksi pelastaa maapallo hallituksilta?

Tästä virheellisestä kehystyksestä huolimatta yksi uusien ilmastoliikkeiden ja erityisesti Extinction Rebellionin piirteistä on niiden yhdistelmä massamobilisaatiota ja suoraa toimintaa. Kaikista puutteistaan huolimatta Extinction Rebellion on auttanut legitioimaan ihmisten mielessä taktiikoita, jotka olivat aiemmin radikaalien päiväunia: tuhansia ihmisiä blokkaamassa risteyksiä, valtaamassa siltoja ja niin edelleen. Heidän tyylinsä on ennemmin karnevaalimainen kuin kamppaileva, mutta siitä huolimatta, blokkaukset ovat todellisia. Voimmeko me auttaa näitä liikkeitä ottamaan askel pidemmälle ja varistamaan harteiltaan symbolikan matkalla kohti avoimesti materiaalista liikettä.

Tämä on ratkaiseva hetki. Ei vaadi niin suurta mielikuvituksen venyttämistä, jotta pystyy kuvittelemaan fossiiliteollisuuden infrastruktuurin suoran blokkaamisen uusien ilmastokapinallisten toimesta. Tämä on kenties ensisijainen interventio nykyiseen tilanteeseen. Uudet ilmastoliikkeet ovat hyvin tietoisia siitä, että päivä päivältä fossiilisten polttaminen vie meidät lähemmäksi omaa tuhoamme. Kohteet ovat kaikkialle. Ehkä meidän pitäisi miettiä vähemmän sitä, että millä tavalla me iskemme ja enemmän sitä, miten me iskemme takaisin.

Tulevia toimintapäiviä:

Teksti on käännetty It’s Going Down -sivustolla englanniksi 17.9.2019 julkaistusta alkuperäistekstistä.

Katso myös:

Mainokset
%d bloggers like this: