Mitä Kataloniassa tapahtuu? Kaksi viikkoa massaprotesteja, mellakoita ja yleislakko

Katalonian itsenäisyyttä vaativat mielenosoittajat marssivat moottoritiellä kohti Barcelonaa.

Espanja on ollut kauan poliittisessa umpikujassa, minkä osoituksena maassa on määrä järjestää 10. marraskuuta 2019 neljännet vaalit neljän vuoden sisällä. Yksi suurimmista ratkaisemattomista poliittisista kysymyksistä on Katalonian itsenäisyyyskysymys, joka palasi räjähtävällä voimalla vainoamaan Espanjan kansallisvaltion yhtenäisyyttä lokakuun puolessa välissä. Massiviset protestit ja niitä seuranneet mellakat ovat ravisuttaneet Kataloniaa viimeiset kaksi viikkoa. Kaikki sai alkunsa maanantaina 14. lokakuuta 2019, kun Espanjan korkein oikeus antoi kovat tuomiot Katalonian itsenäistymishankkeen johtajille. Tuomiot vaihtelivat 9 ja 13 vuoden välillä ja välitön reaktio niihin oli teiden tukkiminen sekä metro- ja juna-asemien blokkaaminen. Maanantain aikana sadattuhannet katalonialaiset vastustivat eri tavoin vankilatuomioita, mutta tämä oli vasta alkua tulevalle kapinaviikolle.

Tuomioiden ja protestien taustan muodostaa kaksi vuotta sitten järjestetty kansanäänestys Katalonian itsenäisyydestä, jonka seurauksena alue julistautui itsenäiseksi Espanjan valtiosta. Espanja kuitenkin katsoi äänestyksen laittomaksi ja otti Katalonian hallintaansa. Itsenäistymishankkeen tuomioiden seurauksena saman viikon perjantaille kutsuttiin suurmielenosoitus ja ammattiliitot alkoivat järjestää yleislakkoa, mutta tapahtumat saivat nopeasti ”virallisia” protesteja radikaalimman käänteen.

Massaprotesteja ja mellakoita

Mielenosoittajat tunkeutuivat maanantaina 14.10.2019 Barcelonan lentokentälle protestoidakseen itsenäisyyshankkeen johtajille annettuja pitkiä vankeustuomioita.

Maanantaista lähtien mielenosoituksia järjestettiin joka päivä ja varsinkin iltaisin ne kärjistyivät järjestään yhteenotoiksi poliisin kanssa ja suoranaiseksi mellakoinniksi. Katalonia koostuu neljästä maakunnasta tai provinssista (esp. provincia), jotka ovat Katalonian pääkaupunki Barcelona, Girona, Lleida ja Tarragona. Näistä kaikisssa maakunnissa melakoitiin jo viikon muutamana ensimmäisenä päivänä.

Jo maanantaina mielenosoittajat onnistuivat osittain tunkeutumaan Barcelonan lentokentälle ja aiheuttamaan häiriöitä lentoliikenteessä. Barcelonan lisäksi useissa eri kaupungeissa järjestettiin tuhansia ihmisiä keränneitä istumamielenosoituksia kaupungintaloilla ja paikallisia mellakoita puhkesi Katalonian suurimpien kaupunkien lisäksi myös useilla pienillä paikkakunnilla. Keskiviikkona Gironasta lähti kohti Barcelonaa kansalaisjärjestöjen pasifistiseksi julistautunut ”vapausmarssi”, jonka oli ennen saapumistaan perjantai-iltapäivänä Barcelonaan määrä aiheuttaa häiriöitä logistiikassa tukkimalla tärkeitä moottoriteitä, jotka johtavat Espanjasta Ranskaan ja muuhun Eurooppaan. Katalonian itsenäisyyden kannattajat järjestivät Espanjan pääkaupungissa Madridissa antifasistisen mielenosoituksen samaan aikaan fasistien järjestämän itsenäisyyttä vastustavan mielenosoitusken kanssa, mikä johti yhteenottoihin näiden kahden mielenosoituksen välillä. Torstai-iltana kaduilla lensivät jo polttopullot kohti poliisia, mutta päiviä kestäneiden mielenosoitusten ensimmäinen huipentuma oli kuitenkin luvassa perjantaina.

Tuhannet ihmiset kokoontuivat protestoimaan itsenäisyysliikkeen johtajien vangitsemista myös Gironassa.

Mielenosoittajia kannustettiin tuomaan protesteihin mukaan vessapaperia, joka symboloi Espanjan hallinto levittää Kataloniassa. Pyyntöä levitti ainakin itsenäisyyttä ajava CDR-järjestö.

Lähteistä riippuen perjantaina 18. lokakuuta järjestettyyn massamielenosoitukseen Barcelonassa osallistui yli puoli miljoonaa ihmistä. Ylen toimittaja kuvasi kaupungin pysähtyneen osittain suurmielenosoituksen ja yleislakon johdosta. Mielenosoitusta seuranneena yönä puhkesi laajoja mellakoita, jonka seurauksena Espanjan sisäministeriö ilmoitti lähettävänsä kansalliskaartin jäseniä Barcelonaan poliisin tueksi.

Miten itsenäisyyden vastustajat ja kannattajat reagoivat protesteihin?

Katalonian aluehallinnon johtaja Quim Torran viestintää ensimmäisen viikon tapahtumista voi pitää sekavana, sillä hän on itse kannustanut ihmisiä lähtemään kaduille protestoimaan, mutta lisäksi tuominnut mellakoinnin Espanjan pääministeri Pedro Sánchezin pyydettyä häntä tuomitsemaan väkivaltaisuudet kaduilla. Mielenosoittajien taholta taas on kritisoitu poliisin väkivaltaisia otteita.

Barcelonassa on järjestetty myös muutama Espanjan hallintoa tukeva ja ”yhtenäisyyttä” ajava mielenosoitus, jotka ovat kuitenkin olleet merkittävästi pienempiä itsenäisyyttä ajaviin mielenosoituksiin verrattuna (puhutaan muutamista kymmenistä tuhansista, kun taas itsenäisyyden kannattajien marsseille on osallistunut satoja tuhansia ihmisiä). Vähemmän yllättäen Espanjan ”lippua puolustavissa” mielenosoituksessa on nähty erilaisia viittauksia Fransisco Francon ajan diktatuuriin, kuten natsitervehdysten tekoa Espanjan lippuun kääriytyneenä ja falangistien tunnuskappaleena tunnettua Cara al Solin laulamista joukolla.

Itsenäisyyden kannattajat eivät ole kuitenkaan pelästyneet mellakoista, joita kuvataan Barcelonan hurjimmiksi sitten 1970-luvun. Esimerkiksi eräs toimittajille ensimmäisen suurprotestipäivän jälkeen puhunut itsenäisyyden kannattaja selitti rauhallisesti ymmärtävänsä mellakointia:

Pakko myöntää, että minäkin ymmärrän nyt väkivaltaa paremmin”, Roch Isern sanoo. ”Ajattelen, että sen syyt ovat oikeutettuja. Olemme osallistuneet rauhallisiin mielenosoituksiin vuosien ajan. Eivätkä ne ole muuttaneet mitään.

Valtavia väkimääriä kaduille keränneen ensimmäisen viikonlopun jälkeen mielenosoittajat eivät perääntyneet vaan valmistautuivat uuteen viikkoon.

Toinen protestiviikko

Toisen protestiviikon alussa la Jonquera, keskeinen Ranskasta Katalonian kautta Espanjaan vievä moottoritie blokattiin toistamiseen. Ranskan puolella rajaa joukko keltaliivejä osoitti konkreettista solidaarisuutta blokkaamalla saman tien toisesta kohtaa. Alkuviikosta spekulaatiot kävivät kuumina sen suhteen marginalisoituuko liike pidätysten, poliisiväkivallan ja median demonisoinnin seurauksena. Espanjassa säädettiin vuosikymmenen alkupuolella useita entistä autoritaarisempia lakeja, joiden takia nyt pidätettyjä ihmisiä voidaan pitää kaksi vuotta vankilassa odottamassa oikeudenkäyntiä. Toista sataa ihmistä otettiin kiinni ensimmäisen viikonlopun aikana ja useita satoja haavoittui. Lisäksi valtion painostuksesta Twitter alkoi sulkea itsenäisyyttä kannattavia tilejä. Alkuviikosta nähtiin useita kokoontumisia poliisiasemien ja oikeustalojen ulkopuolella sekä erilaisia suoran toiminnan aktioita.

Launtaille 26. lokakuuta Barcelonassa kutsuttuun suurmielenosoitukseen osallistui 350 000 ihmistä ja muutama tunti sen jälkeen ”Tuliruusuna” (Rosa de foc) tunnettu kaupunki oli jälleen liekeissä. Yksi illan mielenosoituksista oli kutsuttu pääpoliisiaseman edustalle, jonne saapuikin tuhansia ihmisiä huutamaan ”Miehitysvalta ulos!” Poliisin mukaan mellakointiin osallistui 10 000 ihmistä illalla, mutta todellista lukua voi pitää huomattavasti suurempana. Lauantapäivänä viime aikoina kasvanut äärioikeistolainen Vox-puolue järjesti Madridissa oman mielenosoituksen ”Espanjan puolustamiseksi”, johon osallitui 20 000 ihmistä. Sunnuntaina taas Katalonian Espanjassa pysymistä kannattava puolueiden ja kansalaisjärjestöjen koalitio järjesti mielenosoituksen, johon osallistui 80 000 ihmistä. Jälkimmäiseen osallistumista vaikeutettiin Katalonian itsenäisyyden kannattajien toimesta blokkaamalla sunnuntaina autoteitä ja junanratoja. Viikonlopunna nähdyistä mielenosoituksista Katalonian itsenäisyyttä kannattanut mielenosoitus oli monta kertaa suurempi kuin sitä vastustaneet mielenosoitukset yhteensä.

Kohti itsenäisyyttä ja sen yli?

Miksi reaktio itsenäisyysliikkeen johtajien vangitsemiseen on ollut niin voimakas? Ensialkuun on palautettava mieleen, että Katalonian alueella on pitkä kapinallinen historia aina 1800-luvulla libertaarisen suunnan nopeasti ottaneesta sosialistisesta työväenliikkeestä Espanjan vallankumoukseen (tästä aikakaudesta voi suositella muutama vuosi sitten suomeksi ilmestynyttä Murray Bookchinin teosta Espanjan anarkistit). Espanjan sisällissotaa seurasi Francon diktatuurin kausi, jolloin vastarinta toimi maan alla. Lähemmäs tätä hetkeä taas, kuluneen vuosikymmenen alussa, koko Espanjassa levisi Indignados tai M15-liike, joka toimi esikuvana myöhemmin samana vuonna Yhdysvalloissa syntyneelle Occupy Wall Street -liikkeelle. Tätä seuranneena vuonna maanlaajuinen yleislakko muuttui Barcelonassa suuriksi katutaisteluiksi. Vuosikymmenen alun yhteiskunnalliset liikkeet Espanjassa kuitenkin imeytyivät kuiviin  uuden Podemos-vasemmistopuolueen myötä, joka oli ottanut mallinsa ”liikeiden puolueena” Kreikan Syrizalta. Vuosina 2011-2012 toreilla ja kaduilla protestoineista ihmisistä monet alkoivat toimia Podemoksessa. Eräiden analyysien mukaan Katalonian itsenäisyysliike ottikin todella tuulta allensa vasta siinä vaiheessa, kun nämä aiemmat ruohonjuuritason liikkeet olivat epäonnistuneet tavoitteidensa saavuttamisessa valtion kautta.

Välittömimmän kontekstin viime aikaisille tapahtumille antaa kuitenkin vuosi 2017, jolloin Espanjan valtio reagoi väkivaltaisesti Katalonian itsenäisyydestä äänestämiseen ja lähetti esimerkiksi poliisit pieksemään äänioikeuttaan käyttäviä katalonialaisia kuuliaisiksi hallinnolle. Ymmärrettävistä syistä kansan kurittaminen, katalaanijohtajien pidättäminen ja uusien vaalien pakottaminen ylhäältä alas eivät ratkaisseet tilannetta, vaan päinvastoin patosivat jännitteitä entisestään. Nyt nämä jännitteet purkautuvat entistä suuremmalla voimalla ja täyttävät Katalonian tulella. Bue Rübner Hansen kirjoittaa esseessään, että vuoden 2017 tapahtumien jälkeen Katalonia jäi ratkaisemattoman välivaiheen tilaan, jossa ”hallitukset eivät kykene todella hallitsemaan, ja ihmiset eivät halua tulla hallituiksi”.

Runoilija Joshua Clover kirjoittaa mellakoiden teoriaa käsittelevässä hienossa kirjassaan, että ”jos tori ja katu ovat olleet viimeisimmän kamppailujen syklin ja nykyaikaisen mellakan kaksi paikkaa, ne molemmat avautuvat kommuunin suuntaan.” Voi hyvin olla, että näemme enemmin tai myöhemmin miten mellakoista syntyy Barcelonan kommuuni, jos liike kykenee löytämään tavat laajentua ja uusintaa itsensä samanaikaisesti.

Useiden eri analyysien mukaan päivä toisensa perään jatkuneet mellakat ja perjantaina 18. päivä nähty yhteiskunnallinen lakko voivat kertoa tilanteesta, jossa ollaan menossa itsenäisyyden vaatimista pidemmälle. Hansen kirjoittaa tuoreessa tekstissään, että mellakointi ja koordinoitujen taktiikoiden yleistyminen ilman poliittisten puolueiden tai kansalaisjärjestöjen viime kätistä kontrollia merkitsee uutta vaihetta Kataloniassa. Tätä on inspiroinut niin vuoden 2017 verrattain rauhallinen lähestymistapa itsenäisyyden vaatimiseen kuin esimerkit Hong Kongista.

Erilaiset mielenosoitus- ja mellakointitaktiikat leviävät viruksen lailla ympäri maailmaa. Katalonialaiset ovat ottaneet suoraan mallia viime kuukausina velloneiden Hong Kongin protestestien innovatiivisesta katutoiminnasta. Öisin tapahtumia kaduilla raportoidaan hetki hetkeltä Telegramin anyymien kanavien kautta, joista suosituimmat ovat Tsunami Democràtic (”Demokraattinen tsunami”) sovellus, jonka Telegram-kanavalla oli tätä kirjoittaessa yli 380 000 tilaajaa, ja Anonymous Catalonia (n. 250 000 tilaajaa).

Olosuhteet ovat otolliset aidosti hallitsemattoman liikkeen synnylle Kataloniassa, mutta nähtäväksi jää onnistuuko kahtena viikkona liike pysymään elinvoimaisena kohdatessaan yhä enemmän julkista paheksuntaa (Espanjan hallituksen lisäksi myös monet tuomion saaneista itsenäisyysliikkeen johtajista ovat tuominneet mellakat). Ei kuitenkaan ole ihme, että itsenäisyysliikkeen viralliset johtajat ja La Ramblan yössä oikeutettua raivoaan näyttäneet katalaanit eivät ole kaikesta samaa mieltä, sillä jokainen massaliike koostuu aina monenlaisista toimijoista ja lukuisista näkökulmista. Selvää on, että Katalonia pysyy ruutitynnyrinä jos poliittisia vankeja ei vapauteta ja alueen ei anneta itsenäistyä Espanjan valtiosta.

Sami Salmela

Lisälukemista aiheesta englanniksi:

Taustalukemiseksi itsenäisyysliikkeestä:

Dokumentteja Katalonian itsenäisyysliikkeestä Yle Areenassa:

%d bloggers like this: