On taas se aika vuodesta, jolloin lähdemme kaduille vastustamaan äärioikeistoa. Näin on tehty vuodesta 2015 lähtien ja näin olemme tehneet myös vuoden 2019 aikana. Monet meistä ovat vastustaneet fasismia koko tämän vuosikymmenen tai vielä pidempään. Helsinki ilman natseja -mielenosoituksessa 6. joulukuuta 2019 kaduilla mukaamme lähtee tovereita, jotka ovat vastustaneet natseja jo ysärillä. Monien meidän vanhemmat ovat vastustaneet äärioikeistoa jo 1970-luvulla. Joidenkin isovanhemmat vielä aiemmin, sotien välisenä aikana, jolloin ruskea aate valtasi alaa niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. Mukanamme marssii myös tovereita, jotka vastustavat äärioikeistoa ympäristöliikkeen näkökulmasta. Ympärillämme marssii tovereita, jotka vastustavat fasismia Chilessä ja Kurdistanissa – ja niin monia muita eri taustoista!
Olemme paljon moninaisempia kuin koskaan aiemmin tällä vuosikymmenellä. Näin sen tulee ollakin, sillä fasismi haluaa puristaa meidät kaikki samaan muottiin, normalisoida ja kontrolloida sekä asettaa ylhäältä alas kurin ja hierarkkiseen järjestyksen. Fasismin homogenisoivaa valtaa vastaan asetamme moninaisen voimamme, ja tulemme voittamaan.
Tässä vuodessa on kuitenkin jotain erilaista. ”Jos vuosia 2015-2017 voidaan pitää äärioikeiston katutoiminnan kehittymisen vuosina, on selkeää että vuosi 2018 aloitti katutoiminnan suhteen niin laadullisen kuin määrällisenkin laskun.”, huomioivat äärioikeistoa seuraavat ystävämme aivan oikein. He jatkavat: ”Kuten aikaisemminkin mainittiin, on äärioikeiston julkinen mobilisaatiokyky murentunut nyt viimeistään tämän vuoden kevään aikana ja katutoiminta on hyvin monilla paikkakunnilla käytännössä loppunut kokonaan.”
Muistamme vielä syksyn 2015, jolloin järjestimme toinen toisensa perään mielenosoituksia äärioikeistomarsseja vastaan kaupungista toiseen. Helsingissä matkustimme metrolla ollaksemme poliisia nopeampia jahdatessamme äärioikeistoa. Tampereella kohtasimme natsit Koskipuistossa. Turussa vastustimme äärioikeistoa Pansiossa. Olimme myös Kouvolassa, Porissa, Jyväskylässä, Rovaniemellä, Joensuussa, Lahdessa ja Torniossa. Ystäviämme oli varmasti myös paikoissa, joista emme edes tuolloin kuulleet… Koko tämän vuoden aikana äärioikeistolla on ollut ainoastaan yksi suurempi mielenosoitus, joka sekin keräsi elokuussa Turkuun hädin tuskin 200 ihmistä marssimaan uusnatsien johdolla. Vastamielenosoitus oli Turussa moninkertainen. Näyttää siltä, että vuosina 2015-2017 syntynyt äärioikeistolainen katuliike on torjuttu. Tästä alkoi olla merkkejä jo vuoden 2018 itsenäisyyspäivänä, jolloin äärioikeiston itsenäisyyspäivän mielenosoituksien osallistujamäärät kääntyivät laskuun.
Jos miettii viime vuosien itsenäisyyspäiviä on mielenkiintoista vertailla miten niin äärioikeisto kuin antifasismi on muuttunut. Vuonna 2015 antifasistit hyökkäsivät 612-mielenosoituksen kimppuun, mutta eivät hyvästä yrityksestä huolimatta pysäyttäneet kulkuetta (samalla pääsimme historian kirjoihin, sillä poliisi ampui ensimmäistä kertaa mielenosoittajia Suomessa ”vähemmän tappavalla aseella”). Tästä seurasi monenlaista taktista ja strategista evalvaatiota sekä uudelleen järjestäytymistä. Vuonna 2016 lähdettiin liikkeelle hyvin eri tavalla, jolloin järjestettiin ensimmäinen Helsinki ilman natseja -mielenosoitus. Vuosina 2017 ja 2018 sitä kehitettiin monipuolisemmaksi. Vuonna 2017 äärioikeisto saavutti toistaiseksi huippupisteensä, jonka jälkeen taantumuksellisten mielenosoitukset ovat taantuneet.
Vuoden 2019 itsenäisyyspäivänä henkihievereissä olevaa Pohjoismaista Vastarintaliikettä ja sen valenimeä Kohti vapautta on kielletty marssimasta. Toinen natsijärjestö, Soldiers of Odin, on rientänyt pelastamaan Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen jäljellä olevat kasvojen rippeet ja ilmoittanut viime hetkellä oman mielenosoituksen kiellettyjen natsimarssien tilalle. Uusnatsit siipiensä suojaan toivottama 612-mielenosoitus järjestetään kuudetta kertaa ja sen vastustaminen on otettu Helsinki ilman natseja -mielenosoituksen kärjeksi tänä vuonna (järjestäjät perustelevat valintaansa tässä natsisoihtukulkuetta esittelevässä jutussa). Iloisen yllätyksen tarjoavat tänä vuonna oululaiset, jotka avaavat uuden fasismin vastaisen rintaman järjestämällä Oulu ilman natseja -mielenosoituksen ensimmäistä kertaa.
Meille antifasisteille viimeinen vastus ei ole fasismi vaan globaali fossiilikapitalismi, ja sen aatteelinen liima liberalismi. Äärioikeisto saattaa asettua retoriikassaan vastustamaan tai puolustamaan kapitalismia, mutta sen rakenteellisena rooli on joka tapauksessa vallitsevan järjestelmän puolustajan (historiallisesti natsit flirttailivat antikapitalistisen retoriikan kanssa, mutta päätyivät kuitenkin käytännössä liittoutumaan pääoman kanssa). Jos äärioikeistoa ei olisi, voisimme käyttää sen vastustamiseen käytettävän ajan ilmastokatastrofin ja sitä päivä päivältä pahentavan fossiilikapitalismin vastaiseen kamppailuun. Mikä vielä parempaa, voisimme käyttää ajan luodaksemme uusia, keskinäiselle avunannolle ja solidaarisuudelle perustuvia jälkifossiilisia elämänmuotoja.
Ei liene sattumaa, että uusi ilmastoliike ja Kurdistan-solidaarisuusliike ovat voimistuneet samaan aikaan kun äärioikeiston aktiivisuus kaduilla on vähentynyt. Antifasistit toimivat kaikissa näissä liikkeissä, mutta varsinkin ilmastoliikkeessä uusista aktiiveista merkittävä osa tulee kuitenkin vanhojen aktivistipiirien ulkopuolella, erityisesti mitä tulee elokapinoitsijoihin ja ilmastolakkoilijoihin. Toivottavasti niin uudet kuin vanhat toimijat kaikista yhteiskunnallisista liikkeistä löytävät toisensa samoilta kaduilta Helsingistä itsenäisyyspäivänä. Yhdessä voimme luoda sellaisen hyökyaallon, joka murtaa fasistien rintaman.
Sami Salmela
Toimitus 