COVID-19-pandemian levitessä ympäri maapalloa, valtiollisten ja kapitalististen rakenteiden voi ennustaa pettävän meidät monilla tavoila. Epäonnistumisen taustalla on yksilöllisten ratkaisujen painottaminen: hamstraaminen, eristäytyminen ja yksin itsestään huolehtiminen.
Vaikka ”sosiaalinen” eristäminen (social distancing) eli ”fyysinen” eristäminen on välttämätön työkalu viruksen leviämisen pysäyttämiseksi, se on tehokas ainoastaan, jos sen pohjana on sosiaalisen solidaarisuuden ja kollektiivisen hoivan etiikka ja käytäntö. COVID-19 osoittaa, että ainoastaan pitämällä syvällisesti huolta toisistamme kykenemme todella vähentämään sairauden ja kuoleman määrää, puhumattakaan meidän kaikkien harteilla olevasta emotionaalisesta painolastista. Virus tulee leviämään eksponentiaalisesti, paitsi jos kaikki tekevät yhteistyötä.
Tällaisessa yhteistyössä on oltava kyse pelkäämisen sijaan rakentamisesta sen varaan, että COVID-19 kytkee vaikuttaa meihin kaikkiin sekä kytkee meidät toisiimme. Meidän yhteistoiminnassamme on kyse siitä, että kaikki voivat ottaa vapaata töistä, saada asunnon ja riittävästi ruokaa, pestä kätensä ja juoda puhdasta vettä, olla kokematta oloaan yksinäiseksi tai hylätyksi, saada terveydenhuoltoa ja muuta huolenpitoa, ja lista jatkuu. Kyse on siitä mitä maantieteilijä Pjotr Kropotkin kutsui ”keskinäiseksi avunannoksi” (engl. mutual aid) samannimisessä kirjassaan. Hän näki ilmiön toistuvan yhä uudestaan tutkimustensa aikana monenlaisten eläinlajien, ekosysteemien ja yhteiskuntien kohdalla: keskinäinen avunanto ei ainoastaan mahdollistanut selviämistä vaan johti kukoistukseen! Tai kuten Kropotkin asian ilmaisi: ”Keskinäisen avunannon harjoittaminen on varmin keino luoda toinen toisillemme ja kaikille suurin määrä turvaa, paras vakuus selviämiselle.”
Kiitos paikallisten radikaalien parantajien, queerien, feministien, anarkistien ja samanhenkisten muiden ihmisten — jotka tietävät ainoastaan meidän itsemme voivan rakastaa ja suojella toisiamme — sosiaaliseen solidaarisuuteen ja keskinäiseen avunantoon perustuvapandemian hoito kukoistaa suurissa ja pienissä yhteisöissä läpi Turtle islandin (suom. huom. kirjoittaja käyttää tarkoituksella Pohjois-Amerikasta alkuperäiskansojen alueesta käyttämää nimitystä Turtle Island).
Toiveenani on saada ihmiset löytämään ja liittymään keskinäisen avunannon ponnisteluihin asuinalueellaan, inspiroimaan heitä perustamaan oman ryhmänsä, ja/tai ainoastaan nostattamaan heidän henkeään. Sitä varten olen liittänyt tämän tekstin loppuun aakkosjärjestyksessä olevan kasvavan listan vastaavista keskinäisen avunannon ja hoivan projekteista.
Cindy Milstein
Kirjoitus on julkaistu Cindy Milsteinin blogissa 13. maaliskuuta 2020. Milstein vieraili Suomessa kesällä 2018 puhumassa suremisen poliittisista ulottuvuuksista ja on sittemmin toimittanut tekstikokoelmaa suorasta demokratiasta.
Lisää aihepiiristä:
Toimitus 