Olkaa vettä, sytyttäkää tulia – haastattelu Minneapolisista

Seuraava Minneapolisin kapinaa käsittelevä osallistujien haastattelu on osa laajempaa artikkelia, joka julkaistiin ranskaksi Lundi matinissa. Suomennos on tehty englanninkielisestä versiosta, joka julkaistiin 1.6.2020 Ill Will Editions -sivulla. Vaikka haastattelusta on kulunut jo viikkoja, sen käsittelemät teemat ovat julkaisuajankohtaa laajempia.

Olkaa vettä, sytyttäkää tulia – haastattelu Minneapolisista

Lundi Matin: Kuulimme huonoja uutisia toistensa perään. Kuolinluvut Yhdysvalloissa olivat huomattavasti korkeampia kuin muissa maissa. Suuruudenhullu presidentti lietsoi kansalaisia piikittämään valkaisuainetta suoraan suoneen. Militiat protestoivat yritysten avaamisen puolesta ja valtasivat osavaltioiden parlamentteja ilman seurauksia. Kukaan ei noussut vastarintaan. Sitten tuli kipinä – George Floydin julma murha. Oletteko yllättyneitä? Miten selittäisitte kansannousun?

Kyllä, tavallaan kansannousu oli täysin odottamaton. Pelkäsimme, että pandemia syöksisi meidät uuteen pimeään aikaan vuonna 2019 maailmaa ravistelleiden vallankumouksellisten liikkeiden jälkeen. Mutta juuri kun olimme menettäneet kaiken toivon, Amerikka näytti maailmalle, ettei mikään ole vielä ohi. Toisaalta on myös paljon selkeitä syitä sille, miksi tapahtumat ovat edenneet kuten ne ovat edenneet. Ensinnäkin, COVID-19-pandemian ja karanteenitoimenpiteiden vuoksi ihmiset ovat kaikkialla enemmän kytköksissä nettiin kuin ennen. George Floydin murhan näyttäneet videot pystyivät leviämään suuremmassa mittakaavassa ja nopeammin kuin samankaltaiset videot yleensä leviävät, ja saman voi sanoa myös protesteja käsittelevästä uutisoinnista. Vailla ihmisjoukkoja ja ihmiskosketusta  vietetetyt kuukaudet edesauttoivat myös kapinan ennakoimatonta luonnetta. Uskon, että ihmiset ovat vain todella uupuneita, yhtäältä pandemiasta mutta toisaalta myös vuosisatoja kestäneestä ja laajamittaisesta mustien vastaisesta institutionaalisesta rasismista ja sorrosta. Ihmiset ovat protestoineet oikeuden puolesta vuosia, mutta ilman merkittäviä tuloksia. Ei siis tule olla yllättynyt siitä, että lopulta ihmiset lakkasivat anelemasta ja alkoivat taistella vastaan.

Kertokaa meille tunteistanne, viime päivistä ja siitä miten joukkoälyä on edistetty (tai oltu edistämättä!). Mitä ihmiset sanovat kapinasta? Mitä paikallisia variaatioita olette todistaneet? Mitä hulluja asioita olette nähneet?

En ole varma ymmärtävätkö ihmiset osavaltion ulkopuolella tapahtumien mittakaavaa. Jo ensimmäisen päivän tapahtumat ulottuivat yli kolmen kilometrin säteelle George Floydin murhapaikalle (38th Street & Chicago Avenue) ja Minneapolisin kolmannen piirin poliisiasemalle (Lake Street & Hiawatha Avenue) asti. Lukuisat väkijoukot liikkuivat näiden kahden paikan välillä, usein täysin vailla poliisin läsnäoloa. Yhteenotot keskittyivät poliisiaseman ympärille, mutta tapahtumat lähtivät käsistä myös laajemmalla alueella. Toisen päivän loppuun mennessä mellakat ja ryöstely (looting) olivat levinneet useita kilometrejä joka suuntaan. Sillä aikaa kun poliisi oli kykenemätön etenemään paljon kolmannen piirin asemaa pidemmälle, väkijoukot vaelsivat eri suuntiin, murtautuivat kauppoihin, kirjoittivat graffiteja ja sytyttivät tulia. Jotkut ajoivat muihin naapurustoihin ja ryöstivät siellä kauppoja pienissä ryhmissä.

Kolmantena päivänä spontaanisti muodostuneet väkijoukot alkoivat ryöstellä kauppoja keskellä päivää Saint Paulissa (Minneapolisin kaksoiskaupunki) ja myöhemmin samana iltana, samalla kun poliisi joutui perääntymään kolmannen piirin asemalta, useat muut ryhmät ryöstelivät pitkin kaupunkia. Myöhään samana iltana kun muista poliisiviranomaisista ja kansalliskaartista saapui vahvistuksia, he ottivat kolmatta poliisipiiriä ympäröivän alueen takaisin haltuunsa. Ilman varsinaista kehottamista useat väkijoukot alkoivat kokoontua viidennellä piirillä, joka sijaitsee yli kolmen kilometrin päässä. Jälleen kerran väkijoukot kuljeksivat pitkin koko aluetta ja poliisi joutui lähinnä puolustamaan asemaansa.

Kerromme kaiken tämän vain havainnollistaaksemme, ettei tapahtumilla ollut varsinaisia tilallisia rajoja, kaikki tapahtui pitkin molempia kaupunkeja ja laajemmallakin. Uskomaton kollektiivinen äly pakotti poliisit keskittämään voimansa asemansa puolustamiseen, samalla kun ihmiset hajaantuivat pitkin koko poliisipiiriä ja kieltäytyivät sulkeutumasta pienen alueen sisälle.

Jos haluatte tietää, mikä oli hulluin näkemämme juttu, niin joku ajoi varastetun postiauton täydessä vauhdissa barrikaadeihin tyhjän poliisiaseman edessä ja sytytti sitten auton tuleen. Osa meistä näki myös ihmisiä kävelemässä pankeista kassakaapin ja usean rahasäkin kanssa. Kuulimme myös tarinoita teineistä, jotka kiersivät San Fransiscon Union Squarea perjantai-iltana ja ryöstivät timanttikaupan toisensa perään, poliisi jatkuvasti kintereillään mutta jäämättä kiinni. Ihmiset lentävät sinne kaikkialta maailmasta ostaakseen timantteja. Todistamme paraikaa suurinta varallisuuden uusjakoa Yhdysvaltain modernissa historiassa. Mielestämme se on aika ihanaa.

George Floydin teloitus on ollut kansallinen, jopa globaali tapahtuma, kun katseet ympäri maailman ovat kääntyneet kohti Yhdysvaltain tilannetta. Ei ole yllättävää, että mielenosoituksia on ollut ympäri USA:ta, mutta hyvin monessa paikassa intensiteetti ja määrätietoisuus näyttää saavuttaneen saman tason kuin Minneapolisissa. Miksi? Onko liike rajoittunut isoihin kaupunkeihin vai ulottuuko se myös maaseudulle?

On aivan uskomatonta, että ihmiset niin monessa kaupungissa liittyvät kapinaan ja että se on ollut niin militantti kaikkialla. Kapina ei myöskään rajoitu suuriin kaupunkeihin – Minneapolis itsekään ei ole kovin suuri, verrattuna vaikkapa New Yorkiin tai Chicagoon. Mellakatkaan eivät ole rajoittuneet suurkaupunkeihin, vaan levinneet myös pienemmille paikkakunnille. Mutta yksinään Minneapolisissa on jo tapahtunut niin paljon, että meidän on ollut vaikea kiinnittää huomiota muihin paikkoihin.

On vaikea sanoa miksi tapahtumat ovat olleet niin intensiivisiä myös muissa kaupungeissa. Ehkä koska kaikki ovat sairaan väsyneitä poliisiväkivaltaan? Ehkä koska kaikki haluavat taas olla ihmisjoukoissa? Ehkä koska kaikki katsovat puhelimiaan ja näkevät miten helposti poliisi on perääntynyt? Olisi varmasti mahdollista tehdä marxilainen analyysi pandemian aiheuttamien työttömyyslukujen ja siitä seuranneen prekaarisuuden vaikutuksesta. Tämäkin on varmasti yksi tekijä.

On vaikea sanoa leviääkö liike tosissaan myös maaseudulle. Kuten sanottu, on olemassa merkittäviä esimerkkejä toiminnasta myös pikkukaupungeissa kuten Fayettevillessä, Pohjois-Carolinassa, jossa vanha orjakauppaan käytetty rakennus poltettiin. Kaupungit ovat tulessa, koska ihmiset tietävät etenkin pandemian jälkeen, miten vihamielisiä paikkoja kaupungit ovat. On vaikea ennakoida, miten vastavallankumous tulee muokkaamaan kaupunkeja. Poliisi on epäonnistunut ylläpitämään ulkonaliikkumiskieltojaan, jotka olivat etenkin pandemian aikana yleinen normi. Toisaalta, Minneapolisin poliisi on jo ilmoittanut käyttävänsä karanteeniin sovellettua kontaktiseurantaa valvoakseen ja sortaakseen mielenosoittajia, ja voimme varmasti ennakoida ennennäkemätöntä tukahduttamisaaltoa.

Onko kapina ottanut vaikutteita toisista paikoista? Hongkongista, keltaliiveiltä tai muualta? Onko olemassa kertomusten ja kokemusten kiertokulkua?

Hongkongin kansannousu näyttää todella vaikuttaneen kansannousuun täällä, mutta on myös olemassa yleinen kokemus globaalista kapinasta viimeisten vuosien ajalta. Ihmiset ovat levittäneet neuvoja siitä, miten tukahduttaa kyynelkaasu niin kuin Hong Kongissa näytettiin, monet ovat omaksuneet strategian ”ole vettä” välttyäkseen keskittymästä vain yhteen paikkaan, ja laasereita on käytetty poliisin sokaisemiseksi ja pakottamaan helikoptereita perääntymään.

Kaksoiskaupungeissa on ollut myös pienempiä kapinoita poliisimurhia vastaan aiemmin. Vuonna 2015 Pohjois-Minneapolisissa ja 2016 Saint Paulissa. Taktiikat, joita ensimmäisen kerran kokeiltiin näinä hetkinä – kuten poliisin loukuttaminen heidän omaan asemaansa 2015 – ovat siitä lähtien olleet arkijärkeä. Tämä yhdistettynä vuonna 2019 maailmaa kiertäneeseen taktiseen älyyn auttoi määrittelemään kapinan strategisen herkkyyden.

Sanoisimme jopa, että taktisella tasolla nyt rakentuva äly on jonkinlainen synteesi, jossa yhdistyy ”ole vettä” (suom. huom. ilmaus ”ole vettä” viittaa Hongkongin vuoden 2019 kapinan strategiaan)  ja paljon autoja, aseita ja tuhopolttoja. Laajamittainen ja hajautettu ryöstely kaikkialla Minneapolisissa ja Saint Paulissa, usein autoissa liikkuvien ryhmien toimesta, pakotti poliisit levittämään joukkonsa joka suuntaan. Eli ihmiset ryöstivät ja tuhosivat Targetin ja Walgreensin kaltaisia isoja liikkeitä, ja liikkuivat sitten uuteen paikkaan. Poliisi vastasi sijoittamalla joukkojaan ryöstettyjen liikkeiden ulkopuolelle estääkseen niiden polttamisen, mikä vuorostaan johti siihen, ettei heillä ollut tarpeeksi miesvoimaa kolmannen piirin aseman suojelemiseen (ja se poltettiin). Taktiikka on varsin yksinkertainen: ryöstä joka kauppa ja polta ne kaikki maan tasalle. Kytät käyttivät suuren osan ajastaan tulipalojen metsästämiseen ja putosivat mielenosoittajien kärryiltä. Lopulta poliisi seisoi oman asemansa katolla ja kykeni ainoastaan puolustautumaan kyynelkaasun avulla. Kun kyynelkaasu loppui, he joutuivat pakenemaan rakennuksesta hyökkäyksen pelossa. Mielenosoittajat ryöstivät sitten rakennuksen ja sytyttivät sen tuleen.

Minneapolisin väkijoukot olivat selvästi nuoria, vaikka mukana oli myös paljon tukea vanhemmilta ihmisiltä. Itseasiassa on ollut mielenkiintoista nähdä miten mellakat ovat toimineet ilman tiukkaa yhtenäisyyttä, monet ihmiset ovat seisseet rinta rinnan vaikka he eivät olisi aivan kaikesta täysin samaa mieltä.

Kuka järjestää tärkeimmissä amerikkalaisissa kaupungeissa juuri nyt tapahtuvia mielenosoituksia? Miten ne tapahtuvat? Syntyvätkö ne olemassaolevista aktivistiverkostoista vai ovatko ne ennen kaikkea spontaaneja?

Minneapolisissa ei ollut lähes yhtäkään organisoitua mielenosoitusta. Heti ensimmäisenä päivänä erilaisten vasemmistoryhmien koalitio järjesti jotain, mutta se ei johtanut mihinkään. Monet näihin marsseihin osallistuneet yrittivät vasikoida ihmisiä, jotka tekivät mitään kumouksellista. Uskoaksemme monet ihmiset eivät kokeneet näitä ”rauhanomaisia mielenosoituksia” turvallisiksi. Näitä pieniä mielenosoituksia lukuunottamatta ihmiset tuntuivat tietävän, että he löytäisivät väkijoukon kolmannen piirin poliisiasemalta. Kokoontumiset siellä olivat täysin spontaaneja, mitään protesteja ei oltu kutsuttu. Kuvittelisimme, että useimmissa kaupungeissa mielenosoitukset saattaisivat olla vasemmistoryhmien järjestämiä, mutta levottomuudet ylittivät ne hyvin nopeasti. Vasemmisto tulee yrittämään kannibalisoida kansannousua ja muuttamaan sen uudeksi reformikampanjaksi, mutta tuntuu selvältä, ettei tämä tule onnistumaan erityisen hyvin.

Voisitteko kertoa meille näiden mielenosoitusten ja mellakoiden ilmapiiristä, sekä niiden koostumuksen että niiden tunnetilan suhteen? Täällä Ranskassa kuulimme, että mellakat ovat aika monimuotoisia, mistä johtuen poliisi ja monet poliitikot ovat syyttäneet valkoisia ”soluttautujia”. Kuulimme myös, että ihmiset ovat surun ja vihan ajamia, mutta ovatko nämä ainoat keskeiset tunteet, jotka tuovat ihmisiä kaduille?

Kansannousu on luonteeltaan hyvin moninainen. Se on monirotuinen, mikä heijastelee kapinan keskuksen eteläisen Minneapolisin naapurustoa. Ajatus väkivallasta vastuussa olevista valkoisista soluttautujista on vanha temppu, rasistinen juoni, joka ei ole ollut erityisen tehokas. Vasta neljäntenä päivänä kapinan alkamisen jälkeen paranoia alkoi levitä väkijoukoissa hallituksen alettua kertoa, että väkivallantekojen taustalla ovat valkoisen ylivallan kannattajien soluttautujat.

Kapinaa ylläpitävänä taustamotiivina toimii ennenkokemattoman laaja suru ja viha. Silloin kun poliisi ajetaan pois ja ihmiset alkavat avoimesti ryöstämään tavaraa tai rakentamaan barrikadeja, tilanne on kuitenkin riemukas ja tunnelma juhlava. Tässä ei ole mielestämme ristiriitaa — ihmiset ovat raivoissaan sortajilleen, mutta tuntevat myös, ja kenties ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu toimia yhdessä tuhansien muiden kanssa.

En koskaan unohda ihmisiä, jotka tapasin valtavan kokon ympärillä poliisiaseman edustalla torstai-iltana Minneapolisissa. Kaikki hymyilivät ja jakoivat varastamaansa tavaraa tanssien ja rentoutuen, sillä näköpiirissä ei ollut poliiseja. Voit kuvitella millaista siellä oli, jos olet lukenut Samuel Delanyn romaanin Dhalgren. Kokonaiset korttelit paloivat ihmisten käydessä läpi tyhjennettyjen rakennusten rippeitä, ampuivat aseilla ja laservaloilla ilmaan, kohtasivat uusia ihmisiä ja tanssivat. Kyse oli erityisen amerikkalaisesta rakkaudesta.

Vaikka on vaikea yleistää välittömän asiayhteyden ulkopuolelle, niin minkä sanoisitte olevan liikkeen kohde? Rasismi? Poliisiväkivalta? Trumpismi?

Kyseessä on tämän päivän Nat Turnerin kapina. Vallankumous ei synny Amerikassa koskaan kurjistamispolitiikan takia, ilmaisen terveydenhuollon, ”kommunismin” puolesta. Näemme silmiemme edessä Minneapolisin kaduilla ja läpi tämän maan aseellisen kapinan orjia omistavaa ja omistavaa luokkaa vastaan. Kävellessä palavien kortteleiden läpi kuulee ihmisten sanovan sellaisia asioita kuin ”500 vuotta, 500 vuotta” (viitaten atlanttisen orjakaupan alkamisajankohtaan). Kyse on kapinasta rodullistavaa koneistoa vastaan. Horisontti on siis paljon pelkkää reformia tai ”oikeutta” laajempi, mielestäni tätä on syytä korostaa, ja tämä tuntuu eroavan aiemmista Black Lives Matter -liikkeistä. Monet ihmiset tietenkin sanovat haluavansa, että poliisi tuomitaan murhista, ja tämä on ihan okei, sillä kyse on lähes mahdottomasta vaatimuksesta. Kaduilla kaikki ihmiset kuitenkin hokevat samaa: ”Poltetaan kaikki maan tasalle. Pistetään kaikki matalaksi.” Kukaan ei odota mitään hallituksen instituutioilta. Ihmisten käydessä vastarintaan täällä he muistavat viimeiset 500 vuotta kestänyttä kansanmurhaa ja orjuutta, mutta myös 500 vuotta kestänyttä vastarintaa.

Mennäksemme syvemmälle kysymykseen vaatimuksista, onko mielekästä pohtia poliittista vastausta näihin tapahtumiin? Kahden Obaman kauden ja kuuden vuoden BLM-liikkeen jälkeen tilanne on tuskin muuttunut. Ja tulevat presidentinvaalit eivät ainakaan tarjoa uutta toivoa muutoksesta. Mitä voi toivoa, jos kuuntelemme protestoijia? Avaako liike uusia horisontteja, vai ajaako sitä kostonjano?

Tällä hetkellä media kertoo, että tämä sykli on keskittnyt kostoon, ja sitä se todella on. On kuitenkin olemassa monia esimerkkejä syntymässä olevista myönteisistä horisonteista. Ensinnäkin ja tärkeimpänä, ihmiset pystyttävät keskinäisen avunannon telttoja joka puolella kaduille ja uudelleenjakavat pöllityjä vesipulloja ja pikkupurtavaa toisilleen. Lisäksi tarjolla on aina varastettua maitoa, jolla ihmiset voivat pestä kyynelkaasun pois silmistään. Kaikkialla on myös lääkäreitä, jotka auttavat jatkuvalla syötöllä haavoittuneita ihmisiä. Tämä kaikki on levinnyt hyvin laajalle, mutta media ei koskaan näyttäisi tällaista.

Joitain nopeita esimerkkejä myönteisestä horisontista: Viime yönä Chicagossa koulut avasivat ovensa poliisin saartamille ihmisille. Jotkut ihmiset ottivat haltuunsa hotellin ja majoittivat sinne 150 koditonta ihmistä Minneapolisissa.

Tämä on myös ensimmäinen kerta modernin Amerikan historiassa, kun poliisiasema on vallattu, tuhottu, ryöstetty ja poltettu. Meillä on siis nyt todellinen ja konkreettinen mahdollisuus pakottaa poliisiasemat antautumaan, ja tämä on jotain täysin uutta. Samana iltana Valkoisen talon aidan läpi murtauduttiin, mikä on luultavasti myös ennenkuulumatonta. Emme tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, on todella vaikeaa sanoa jotain asiasta.

Venäjän vallankumouksen inspiroimana 1900-luvun vallankumoukset kuviteltiin aina hallituksen saartona, jonka seurauksena perustettaisiin uusi yhteiskunta. Meidän on todettava, ettei meillä ole minkäänlaista kuvaa siitä millainen ”yhteiskunta” tulee korvaamaan nykyisen, jos niin ylipäänsä tapahtuu. Valta ei vaan toimi näin tänä päivänä. Kuten ranskalaiset serkkumme kirjoittivat Trumpin valinnasta: ”Kenties näemme asteittaisen mutta loputtoman kansallisen alueen fragmentaation – lopun Amerikan yhdysvalloille – jossa militioiden moninkertaistuminen edellyttäisi kommuunien moninkertaistumista.” Kenties me voisimme olla uudet amerikkalaiset. Voisimme polttaa kaiken maan tasalle ja jatkaa siitä mihin toiset jäivät taistellessaan koloniaalista maahantunkeutumista ja orjuutta vastaan.

Mikä BLM:in rooli on ollut sen luomisesta lähtien, ja mikä rooli sillä on liikkeessä? Täältä käsin on vaikea ymmärtää onko kyseessä iskulause, verkosto vai täysin toimintakykyinen poliittinen järjestö. Pitäisikö meidän ajatella menossa olevaa liikettä ja sen innovaatioita (jotka ovat koskeneet tähän mennessä ennen kaikkea tuhoamisen taitoa) BLM:in epäonnistumisten kritiikkinä, vai pikemminkin BLM:in jatkumona?

Black Lives Matter on pohjimmiltaan noita kaikkia kolmea, ja näistä jälkimmäisin (järjestö) hyötyy sen sekoittamisesta ensimmäiseen (iskulauseeseen). Tämä johtuu siitä, että järjestö puhuu omasta puolestaan ja ihmiset kuulevat sen puhuvan koko liikkeen puolesta. Kaksoiskaupungeissa ei ole enää Black Lives Matters -jaostoa, ja siksi asiaa on helpompi käsitellä (suom. huom. Minneapolisin ja Saint Paulin muodostama metropolialue tunnetaan yleisesti Yhdysvalloissa nimellä Twin Cities).

Kuten kirjoitimme aiemmin, ihmiset ovat pitkälti lakanneet vaatimasta oikeutta valtiolta, ja ovat sen sijaan päättäneet suosia suoraa taistelua poliisia vastaan. Black Lives Matter on järjestönä pyrkinyt aina kanavoimaan ihmisten raivon ja päättäväisyyden reformia ja oikeutta koskeviksi vaatimuksiksi — kuten esimerkiksi vaatimukseksi poliisin käräjille viemisestä. Ainoastaan pieni vähemmistö vaatii enää tällaisia toimia, jota voisi kutsua muodollisen Black Lives Matterin epäonnistumiseksi. Tämä on kuitenkin epäonnistuminen, joka ansiosta ”black lives matter” voi iskulauseena päästä kosketuksiin täyden potentiaalinsa kanssa.

Liike on laaja, kuten olemme todenneet, ja ulottuu aina nuorista ihmisistä jotka ovat tarpeeksi kunniallisia ollakseen TV- tai urheilutähtiä aina ryöstelevään nuorisoon. Onko liikkeen piirissä eripuraa? Jos on, koskeeko se toimintatapoja? Onko olemassa jo raivon kanavoimista kokeilevia johtajia ja järjestöjä?

Tietenkin on olemassa erimielisyyttä, mutta juuri se antaa liikkeelle voimansa. Hongkongilaisilla on iskulause ”Kaikki voimistavat omalla tavallaan liikettä”, joka painottaa miten ihmiset voivat olla eri mieltä ja olla silti koherentti voima. Uskoakseni tällaista reflektiota on vielä kehitettävä liikkeen piirissä: ymmärrystä siitä, ettei meidän ole oltava samaa mieltä tai löytää konsensusta voidaksemme olla vallankumouksellinen liike. Uskon ihmisten oppivan, mutta se ei tule olemaan nättiä. On rakennettava paljon luottamusta. Tämä maa on perustettu mustien vastaiselle rasismille, ja valkoisten ihmisten on todella myöhässä alettava ottamaan riskejä suojellaksemme mustia ja ruskeita veljiämme ja siskojamme. Meidän on tehtävä protestoinnin lisäksi paljon muutakin. Meidän on luotava oikeaa infrastruktuuria, jotta ihmiset voivat selvitä tämän maailman lopusta, sillä siinä mitä näemme Minneapolisin kaduilla on selvästi kyse aivan uudesta maailmasta.

Voitteko puhua minkälaista nihilismiä on tai ei ole pelissä? Ihmiset tuntevat itsensä hylätyiksi, yksinoleviksi, ja ei-valkoisten yhteisön kuolleisuusluvut ovat kaiken muun tavoin huomattavasti korkeammat koronaviruksen kohdalla. Onko tuhotöiden taustalla nihilismin kokemus? Erityisesti mitä tulee nuorempiin sukupolviin?

”Nihilismi” on hankala sana. Ehkä heidän metodinsa on nihilistinen, mutta kuka tahansa, joka on nähnyt nämä ihmiset tietää heidän kantavan vapautta sydämissään. Puhuisin mieluummin ”toivottomuudesta” tai sanoisin kyseessä olevan ”ei tulevaisuutta”-sukupolvi. Tuntuu todellakin mahdottomalta kuvitella vallankumous Yhdysvalloissa, mutta en siltikään kutsuisi kaikkea polttavia ihmisiä nihilisteiksi. He ovat ainoa toivomme eteenpäin siirtymiselle; ilman poliisin tuleen vastaavia nuoria miehiä ja naisia kukaan meistä ei näkisi mikä on mahdollista. Ilman tuhopolttajia ja ryöstelijöitä emme olisi tässä.

Meidän on todella varmistettava, ettei liike muutu symmetriseksi aseelliseksi konfliktiksi valtion kanssa, mutta uskon suurimman osan ihmisistä tietävän tämän. Ihmiset ovat taistelleet näitä fasistisikoja vastaan 500 vuoden ajan. Amerikassa on olemassa syvällistä tietoa vastarinnasta, ja uskon meidän tällaisina hetkinä näkevän selvästi miten älykkäitä ja kekseliäitä amerikkalaiset todella ovat.

Kukaan ei uskonut meidän pysäyttävän tätä paskaa, mutta meitä on liian paljon ja poliisi ei kykene pysäyttämään meitä. Trump ei kykene pysäyttämään meitä, vasemmisto ei kykene pysäyttämään meitä. Kaikki tuska, kaikki trauma ja kaikki suru ovat ulkona keskuudessamme. Olemme pistäneet tämän maan polvilleen. Vallankumouksen mahdollisuus on todellinen, Valkoinen talo voi palaa. Tämä on vasta alkua.

Lue myös:

Muualta suomeksi julkaistuja tekstejä aiheesta: