Aktivismin ja liikkeiden (itse)kritiikistä Suomessa – Johdanto Mark Fisherin ja Mathias Wågin teksteihin

toimituskollektiivi

Toimitus julkaisi luvan kanssa uudelleen syksyllä 2019 suomeksi julkaistut artikkelit ruotsalaiselta Mathias Wågilta ja englantilaiselta Mark Fisheriltä. Uudelleenjulkaisujen, kuten ylipäänsä sivustomme, tarkoitus on vahvistaa suomalaisissa yhteiskunnallisissa liikkeissä käytävää keskustelua paremmista toimintatavoista, järjestäytymisestä ja poliittisesta analyysista. Ainoastaan liikkeiden sisäisen keskustelun kautta voimme terävöittää analyysiamme, vahvistaa toimintamme taustalla olevia teorioitamme sekä yhdessä kasvaa ja voimistua. Erilaisten materiaalien tuottaminen kirjoitetuista ja käännetyistä teksteistä podcasteihin ja vlogeihin sekä muunlaisia alustoja hyödyntäviin sisältöihin on yhteisten keskustelujen kannalta olennaista.

Molemmat tekstit ovat yhteiskunnallisten liikkeiden sisältä kirjoitettua itsekritiikkiä. Näkökulma vaihtelee autonomisista ja antikapitalistisista liikkeistä laajempaan vasemmistoon. Tarkemmin kyseessä on vasemmisto- ja aktivismikritiikki, jota myös Suomessa on käyty viime vuosina niin sanotun antiautoritaarisen liikkeen piirissä eri tulokulmista. Esittelemme seuraavasti lyhyesti tärkeimmät ”aktivismikritiikistä” suomeksi julkaistut tekstit viime vuosilta (itse keskustelu on tietenkin myös Suomessa vuosikymmeniä vanha).

Vuoden 2016 heinäkuussa tamperelaiset käänsivät globalisaation vastaisen liikkeen parissa ja sen jälkeen omaa elämäänsä jatkaneen Andrew X:n tekstin Jätä aktivismi ja J. Kellstadtin siihen kirjoittaman vastineen Antiaktivismin tarpeellisuus ja mahdottomuus. Käännösten pohjalta keskustelua jatkettiin Pirkanmaalla kahden jakson verran Totuusradiossa (kuuntele ensimmäinen jakso täältä ja toinen täältä).

Toisenlaista tulokulmaa samojen ilmiöiden käsittelyyn tarjosi ranskalaiset, erityisesti Tiqqun-lehden ympärillä ja sen aloittamaa keskustelua jatkaneet kirjoittajat, kuten Näkymätön komitea ja useat anonyymit kirjoittajat. Vuonna 2004 ranskaksi julkaistu ja niin ikään globalisaation vastaisen liikkeen sisäisenä kritiikkinä syntynyt Kutsu-teksti julkaistiin viimein kokonaan suomeksi vuoden 2017 aikana. Samoin viime vuosien liikkeiden ja kapinoiden kohtaamia esteitä käsittelevä Näkymättömän komitean Ystävillemme -nimisen kirjan suomennos aloitettiin välittömästi sen julkaisun aikoihin ja teos suomennettiin kokonaan. Jo 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopussa suomennettu Tuleva kapina on elänyt Suomessa omaa elämäänsä lukuisina eri suomennoksina, joista uusimman painetun voi ladata nykyään jo lakkautetun Kolera-kustantamon sivuilta. Muutamaa vuotta aiemmin helsinkiläinen Lymy-kollektiivi oli kääntänyt samasta ranskalaisesta Tiqqunin perinteestä ammentavan Yhdysvalloissa julkaistun kirjoituksen nimeltä Kuinka tuli sytytetään. Eräänlaisena yhdysvaltalaisena jatkona tälle kirjoitukselle aloitettiin vuonna 2018 laajempi Inhabit-mediaprojekti, joka koostuu interaktiivisista verkkosivuista sekä paperisena ja verkossa julkaistusta manifestista (ote suomeksi.

Tämän lisäksi Suomessa on käyty liikkeiden piirissä keskustelua erilaisten feminististen kritiikkien ja avausten pohjalta, joista tärkeimmät teemat liittyvät luultavasti keskusteluun hoivasta (esimerkiksi teksti Anarkistinen hoivapolitiikka) ja laajemmin uusintavasta työstä. Antikapitalistisesta feministisistä näkökulmista syntyvät keskustelut ovat parasta aikaa käynnissä ja niistä käsin voimme ajatella uudelleen sekä käytäntöjämme poliittisten ryhmien sisällä (kuuntele esimerkiksi feministisessä foorumissa käyty keskustelu Why We Fail) että analysoida koko patriarkaalista ja kapitalistista yhteiskuntaa.

Suuri osa edellämainituista kritiikeistä on autonomisesta kommunistisesta tai antikapitalistisesta näkökulmasta kirjoitettuja (näihin myös Wåg ja Fisher asemoituvat), mutta niihin sekoittuu myös anarkistista teoriaa. Tällainen sekoitus eri vallankumouksellisia traditioita on luettavissa esimerkiksi Näkymättömän komitean kirjoissa. Antiautoritaarista kritiikkiä on esitetty myös julkilausutun anarkistisesta positiosta. Kesällä 2018 suomennettu Ruotsissa asuvan Gabriel Kuhnin artikkeli Vallankumous on enemmän kuin iskulause – 23 teesiä anarkismista, joka ruotii länsimaalaisen anarkistiliikkeen ongelmia sisältä käsin. Kyseisestä artikkelista on keskusteltu yhdessä jos toisessa anarkistisessa ja antiautoritaarisessa tapaamisessa. Toisen tulokulman suomalaisen ja laajemmin eurooppalaisten antikapitalististen toimijoiden (itse)kritiikkiin on tarjonnut Rojavan vallankumous (johdatukseksi katso esimerkiksi tämä, tämä tai tämä kirjoitus). Rojavan yhteiskunta on rakennettu demokraattisen konfederalismin oppien mukaisesti, joka tarjoaa koko maailmalle käytännön mallin paikallisesta ja ainutlaatuisesta libertaarisosialismin rakentamisesta, johon myös eurooppalaiset toimijat ovat voineet itsekriittisesti peilata omia käytäntöjään. Monille Suomessa ja muualla Euroopassa onkin syntynyt tarve muutta poliittisia käytäntöjään Rojavan vallankumoukseen ja kurdiliikkeeseen tutustumisen jälkeen (tämä keskustelu on kuitenkin enemmän kuin kesken).

Miten sitten syksyllä 2019 käännetyt Wågin ja Fisherin kirjoitukset sijoittuvat tähän hajanaiseen ja erilaisia kantoja sisältävään antikapitalististen toimijoiden itsekritiikkiin? Englantilainen Fisher on toiminut muun muassa libertaarikommunistisessa Plan C -ryhmässä ja ruotsalainen Wåg antifasistisessa ja anarkistisessa liikkeessä (voit kuunnella täältä luennon näiden liikkeiden historiasta Ruotsissa). Wåg on myös toimittanut ruotsinkielisen liikkeitä käsittelevän tekstikokoelman nimeltä I Stundens Hetta, josta löytyvät monet tässä esittelyssä mainituista aktivismikritiikeistä.

Fisherin kirjoitus Pako vampyyrilinnasta on julkaistu vuonna 2013, jolloin poliittinen tilanne näytti synkältä useasta eri näkökulmasta. Ilmastonmuutoksesta ei puhuttu yhtä paljon kuin nyt, Syyrian kansannousu oli saanut islamistisen käänteen, Euroopassa toteutettiin eri maissa toinen toistaan ankarampaa leikkauspolitiikkaa ja äärioikeisto voimistui globaalisti. Monet näistä ongelmista (globaalista kapitalismista puhumattakaan) eivät ole menneet minnekään, mutta yhä useammat ottavat ne nyt vakavammin kuin 2010-luvun alkupuolella. Samaan aikaan vasemmisto, niin parlamentaarinen kuin ulkoparlamentaarinen, ei saanut rivejään kasaan ja moralismi valtasi alaa. Fisherin kirjoituksen sävy on kova ja kohdistuu erityisesti Ison-Britannian ”somevasemmistoon”. On debatin aihe onko vastaavanlaista ilmiötä tai ainakaan vastaavassa mittakaavassa ollut Suomessa, mutta Suomessakin somen kautta tehtävä ”vaikuttaminen” on tällä hetkellä laajempaa kuin koskaan. Onpa keskustelu liikkeiden piiristä käytävästä aktivismikritiikistä välillä valunut jopa valtamedian sivuille (katso Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen).

Fisherille ja myös Wågille nietzcheläinen moralismin kritiikki on tärkeä inspiraation lähde. Jos Fisher keskittyy lähinnä verkon kaunaisiin nurkkiin, Wågin kirjoitus Kaunainen vasemmisto liikkuu yleisemmällä tasolla ja sen analyysi keskittyy enemmän rakenteellisen tason muutoksiin. Kaunainen vasemmisto tuo mieleen myös edesmenneen David Graeberin ilmauksen luuserivasemmisto (useita Graeberin kirjoituksia on käännetty suomeksi). Kirjoittajien välillä on myös yhteys, sillä Wåg viittaa suoraan Fisherin ja tämän kehittämään kapitalistisen realismin käsitteeseen, jolla viitataan uusliberalismin synnyttämää poliittisen vaihtoehdottomuuden tilaa. Molemmat kirjoittajat ovat lisäksi toimineet omissa maissaan ulkoparlamentaarisessa antikapitalistisessa liikkeessä.

Viimeisen koronavuoden aikana fyysiset tapaamiset ovat jääneet vähemmälle koronapandemian takia. Muutamista järjestetyistä antiautoritaarisista kokoontumisista huolimatta keskustelua olisi ollut mahdollista käydä enemmän verkon välityksellä, mutta alussa ilmestyneiden muutamien keskustelunavausten (esim. täällä tai täällä) lisäksi liikkeiden piirissä käyty keskustelu on hyytynyt yllättävän paljon. Nyt olisi hyvä hetki pohtia aiempaa toimintaa kriittisesti esimerkiksi tässä jutussa käsiteltyjen tekstien valossa, ja miettiä miltä poliittinen toiminta tulee paikallisesti ja globaalisti näyttämään koronan selättämisen jälkeisessä maailmassa.

Viitatut kirjoitukset:

Wågin ja Fisherin tekstit Toimitus-sivulla:    

Advertisement