Kansallissosialistisen Suomen vastarintaliikkeen (SVL) katutapahtumassaan tappaman Jimi Joonas Karttusen kuolema kuohuttaa koko Suomea. Syystäkin. Olen surullinen, ahdistunut, vihainen ja haluan eroon jo vuosien ajan jatkuneesta ja jatkuvasti pahentuneesta natsien väkivallasta. Viime vuonna Karttusen taposta vastuussa olevan järjestön jäsenet hakkasivat joukolla Jyväskylässä sattumalta paikalla olleen ohikulkijan. Aiemmin sinä vuonna perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen osallistui SVL:n natsien kanssa yhteiskuvaan Eugen Schaumanin haudalla Porvoossa. Myöhemmin kansanedustaja Immosen väkivaltaista ja fasistista vallankumousta toivovat kirjoitukset saivat 15 tuhatta ihmistä lähtemään antirasistiseen Meillä on unelma -toritapahtumaan Helsingissä. Paikalla ollut Kerttu kirjoitti tuolloin tapahtuneesta:
Vaikka olikin ilahduttavaa nähdä 15 000 ihmisen osoittavan mieltään rasismia vastaan Immosen kirjoittaman taistelujulistuksen jälkeen, tulee mieleen väistämättä muutamia kysymyksiä. Miksi Immosen Facebook-kirjoitus sai ihmiset järjestämään mielenosoituksen, mutta hänen järjestettyä ja osallistuttua tunnetun kansallissosialistisen järjestön kanssa yhteiseen tapahtumaan kukaan ei reagoinut muuten kuin internetissä? Miksi Olli Immosen johtaman Suomen sisun annetaan toimia rauhassa, vaikka järjestö järjestää jäsenilleen kesäleirejä, jossa harjoitellaan ampumista ja itsepuolustuslajeja? Entä miksi ihmiset eivät jo ole kaduilla, kun Suomen vastarintaliikkeen uusnatsit hakkasivat lauantaina kolme paikalle sattumalta kävellyttä ihmistä mielenosoituksensa päätteeksi? Perussuomalaisten edustajien ja äärikansallismielisten liikkeiden yhteydet on selvitettävä pohjiaan myöten ja estettävä kaikkien tällaiseen liikehdintään osallistuvien poliittinen toiminta ennen kuin puukotuksia ja kaasutuksia seuraa Ruotsin äärikansallismielisten tapaan avoimet murhat. Tämä vaatii meidän kaikkien aktiivisuutta. Meidän on tarpeen vaatiessa lähdettävä kadulle osoittamaan mieltä ja estämään äärinationalistien kokoontumisia ennen kuin heidän liike kasvaa liian suureksi poliisin ja poliittisten puolueiden toimettomuuden tai suoranaisen suojelun takia.
Meillä on unelma -toritapahtuman jälkeen ei tapahtunut mitään pitkäkestoisempaa poliittista järjestäytymistä. Siihen osallistuneet ihmiset vain palasivat koteihinsa, Immonen jatkaa edelleen kansanedustajana ja Suomen äärioikeisto on jatkanut kasvuaan. Reilu vuosi myöhemmin olemme tilanteessa, jossa yksi Suomen vastarintaliikkeen jäsen on taas pidätettynä epäiltynä pahoinpitelystä sekä tällä kertaa myös kuolemantuottamuksesta. Huomionarvoista on, että henkilö ilmoittautui itse poliisille. Poliisi ei itse kiinniottanut miestä, vaikka esimerkiksi antifasistinen Varisverkosto tunnisti artikkelissaan useita tapahtumaan osallistuneita jo ennen kun SVL:n natsi antoi itsensä ilmi.
Tilanne on harvinaisen selvä: natsit hakkasivat ohikulkijan, joka menehtyi myöhemmin saamiinsa vammoihin. Monien muiden hallitustason poliitikkojen tapaan kokoomuslainen sisäministeri Paula Risikko kuitenkin kieltäytyy puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä. Jimin tappoa käsittelevässä haastattelussa Risikko ei mainitse kertaakaan rasismia tai natsismia oikealla nimellään, vaan puhuu epämääräisesti äärijärjestöistä ja ääriliikkeistä. Sisäministeri ei monien muiden poliitikkojen ja poliisin tapaan puhu natseista natseina, vaan käyttää mieluummin sellaisia epämääräisiä ilmaisuja kuin äärijärjestö, ääriryhmä, ääriliike, ääripää ja milloin mitäkin kaiken keskenään sekoittavaa ääripuuroa. Ministeritasolla tällaisen epäanalyyttisen roskan suoltaminen olisi huvittavaa, jos sen käytännön seuraus ei olisi kyvyttömyys ymmärtää ja vastustaa fasistista politiikkaa.
Media on kuitenkin Suomessa vähitellen herännyt kasvavan äärioikeiston olemassaoloon. Toisin kuin vielä viisi vuotta sitten, Helsingin Sanomat kirjoittaa nykyään SVL:stä todenmukaisesti uusnatsistisena järjestönä. Järjestön alusta lähtien avoin kansallissosialismin tunnustus ei ole vaihtunut sen olemassaolon aikana, mutta median ja muiden toimijoiden suhtautuminen siihen on elänyt. Lehdistössä toistuu kuitenkin yhä sisäministeriön ja poliisin epäanalyyttinen puhe ääriliikkeistä: ”HS kysyi hallituspuolueiden eduskuntaryhmien johdolta, millaisia ajatuksia tapahtumat herättävät ja pitäisikö ääriliikkeiden toimintaa rajoittaa Suomessa.” Sisäministeriön niin kutsutuissa ”väkivaltaisen ekstremismin” raporteissa äärioikeistolainen, äärivasemmistolainen ja ääri-islamistinen toiminta sotketaan toisiinsa yhdeksi ääripuuroksi, vaikka näistä ainoastaan äärioikeistolaisten ryhmän jäsenet ovat puukottaneet ja kaasuttaneet sekä nyt tappaneet ihmisen Suomessa.
Ketä tällainen puhe ääriliikkeistä palvelee? Tällä hetkellä näyttää siltä, että sen verukkeella käytännössä kavennetaan ihmisten ja ryhmien mahdollisuuksia toimia rasismia ja fasismia vastaan. Kuluneen vuoden aikana Rajat kiinni ja Suomi ensin -liikkeiden rasistit, Suomen Sisun fasistit sekä Suomen vastarintaliikkeen natsit ovat saaneet pitää kokoontumisiaan pääasiallisesti kaikessa rauhassa ja jopa pahoinpidelleet antirasisteja poliisin silmien alla. Tapon jälkeen poliitikot eri puolueista ovat jälleen kerran vaatineet tutkimaan voidaan SVL kieltää järjestönä sekä voidaanko rasistisiin ryhmiin puuttua lain kautta. Olemme kuitenkin kaltevalla pinnalla, jos alamme vaatimaan yleisesti sen tarkemmin erittelemättä ”äärijärjestöjen” kieltoa, sillä sen perusteella voitaisiin kieltää lähestulkoon mikä tahansa järjestö tai liike, mukaan lukien antirasismi ja antifasismi. Mikäli säädetään lakeja jotka kohdistuvat natsistisia ”toimijoita vastaan liikkeinä, kyseistä lainsäädäntöä käytetään moninkertaisesti enemmän kaikkia äärioikeiston vastustajia ja muita protestiliikkeitä vastaan. Siksi katu- tai kaksoisstrategiaa käyttävän äärioikeiston pysäyttämiseen tarvitaan kansanliikkeitä ja toimintaa kaduilla.”, Antti Rautiainen kirjoitti vuosi sitten edelleen ajankohtaisessa tekstissä Natseille nauraminen ei aina auta. Olen päätynyt käytännön kokemuksieni kautta samoihin johtopäätöksiin. Jos haluamme vastustaa tehokkaasti rasismia ja natseja, emme tarvitse poliisin varusteiden ja valtuuksien lisäämistä emmekä uutta natsistisia liikkeitä kieltävää lainsäädäntöä, vaan suuria väkijoukkoja vastustamaan rasismia ja natsismia siellä missä sitä esiintyykin kaduilta kouluihin ja kotoa työpaikoille. Lopetetaan vahingollinen puhe ääriliikkeistä ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä sekä puututaan rasistiseen ja natsistiseen toimintaan sitä kohdatessamme. Me tarvitsemme lisää sellaista rohkeutta, jota Jimi ystävineen osoitti sanoessaan mielipiteensä natseille päin naamaa. Meidän on kuitenkin sanottava se joukolla ja pidettävä samaan aikaan toisistamme huolta.
Rest in Power, Jimi Joonas Karttunen.
Sami Salminen
Lue lisää:
Liberaalin antirasismin mahdottomuus
Muutama ajatus suomalaisuudesta ja maltillisuudesta sekä niihin liittyvistä riskeistä
Toimitus 